Tapahtumarikas viikonloppu, kertakaikkiaan. Jyväskylässä pikkujoulutusta on takana kahden päivän verran ja olo siitä johtuen hieman irtonainen. En oikein tiedä missä vaiheessa M:llä karkasi holtti kokonaan käsistä ja touhusta tuli holtitonta. Kivaa oli, ei siinä mitään. Mutta viimeinen pilkun jälkeen viidessä minuutissa kiskaistu nelosolut taisi tehdä tehtävänsä. Yöpymispaikkaan päästyämme M otti erän norjaa posliinipuhelimeen. Vannotin ja vakuutin herraa, että pyytää ämpärin sänkynsä viereen, jos kokee tarvitsevansa. Ei luvannut tarvita. Ja silti koin jännittävän herätyksen, kun herra laatoittaa sänkyä. Kuulostaa ehkä aika hirveältä, mutta no. Oikeastaan oli mukavaa, että tilanne oli kerrankin näin päin. (Ja tuokin kuulostaa ihan muulta kuin mitä sillä tarkoitan.) Minusta oli mukava olla avuksi. Onhan M:kin auttanut minua, kun olen onnistunut päästämään homman käsistä. Oli yllättävää huomata, ettei sotkujen siivoaminen aiheuttanut sen kummempia oloja minulle. Mans gotta do what mans gotta do. Ja M oli tapahtuneen takia vilpittömän pahoillaan.
Eilinen menikin sitten jo huomattavasti rauhallisemmin.
Ja tänään kiinteistövälittäjä soitti. M:n tekemä tarjous on mennyt läpi. Huih. Iik. Iih. Jee. Apua. Enää pitäisi päästä yksimielisyyteen siitä, milloin kämppään voisi muuttaa. Myyjä tahtoisi asua siinä tammikuun puoliväliin. Me tahtoisimme suorittaa muuton tammikuun alussa. Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu. Jännää.
Jyväskylässä oli mitä hurmaavin ragdoll-kisu. Se ei todellakaan ole mitään pelkkää legendaa, että ragdoll vetää itsensä lötköksi, kun sen ottaa syliin. Kissahan valui sylissä kuin mikäkin eloton ja notkea lihakimpale. Söpöläinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti