Kohta. Ihan kohta. Pian. Liian pian. Liian kaukana. Liian lähellä. Apua apua apua. Ihan kohta on viimeinen tentti. JEI! Ihan kohta on VIIMEINEN tentti. IIK. Fiilikset menevät laidasta laitaan edelleen. Tänään oli matematiikan pro seminaari -työn esittely. En jaksanut/ehtinyt/viitsinyt paneutua esittelyn suunnitteluun millään tasolla, vaan vedin ns. stetson-harrinson -menetelmällä. Hakuammuntaa ja hatusta vetoa. Vaan on tämä opiskelu jotain päähän saanut tallentumaan, kun löpisin mielestäni ihan fiksuja. Puhuin motivaatiosta ja ajattelun taitojen kehittymisestä. Ja ennen kaikkea puhuin, kuin olisin kovastikin panostanut puheeni lähtökohtiin. "Se oli hyvin valmisteltu esitys!" sanoi ohjaajanainen. Joopa joo. Mä vaan feikkasin.
Ajatella. Lauantaina tämä hemuli istuu äitsykän ja isukin paapottavana ja askartelee joulukortteja kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Ja silti siinä vaiheessa takana on neljä ja puoli vuotta kasvua ja kokemuksia. Huhhuh. Hurjaa. Tänä lauantaina. Huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti