Loikin kohti tulevaisuutta hurjin harppauksin. Tänään tuli soitto yliopiston kansliasta. Kyselivät, haluaisinko suoritukset alkukasvatuksesta ja matematiikasta. HALUAISINKO?! No haluaisin! Koska sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että rasittavan uskontoäijän tentit menivät läpi. Kummatkin! Kummastakin nelonen. Olen järkyttynyt.
Kävin myös katsomassa luokkani (!!!!) joulujuhlaesityksen. Moikkasin kädet täristen myös vanhempia ja kuuntelin hämmentyneenä lasten löpinöitä. "Heitetään sua tomaateilla! Ammutaan konekiväärillä sua!" Hmh. No juu. Kuten luokkaa tähän asti opettanut nainen sanoi: se on jännitystä ja pelkoa muutosten takia. Ja kylläpä yksi pahasuisimmista pojista myönsikin, että jännittää, kun oma tuttu ope lähtee ja tilalle tulee uusi. No, jännitys lienee molemminpuolista.
Väsyttää aivan pohjattomasti. Huomenna aion vain nukkua. Nukkua, ja kuunnella kirkossa perinteinen aatonaaton joululaulukonsertti. Jei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti