Olen pikkuhiljaa muodostanut kokonaiskuvaa siitä, mikä minussa poikiin/miehiin oikein vetoaa. M:n kaveripiiristä jo kaksi on ilmoittanut olevansa minuun ihastunut. Ja kummallakin on samansuuntaisia kuvauksia siitä, millainen minä olen. Sama määritelmä on tullut myös monen humalaisen baarikärpäsen suusta ollessani yksin iltaelämässä.
Pieni. Kääpiö. Sellanen, jota on hauska katella, kun se tollee pienenä koittaa ponnistaa. Pieni, joka pippurisella tarmolla vänkää ja räksyttää alailmatilasta. Iloinen ja puhelias ja pieni.
Jotenkin pituuteni vetoaa tiettyihin miehiin. Heistä on hellyttävän hersyvää ja hassua ja ihanaa, kun minä esitän vakavia mielipiteitä ja pidän puoleni täältä 151cm:n korkeudesta. Toisaalta miehet ovat kehuneet myös fiksuuttani. No niin no. Joo. Ilmeisesti minä siis olen näiden miesten silmissä jossain määrin koominen, mutta silti vakavasti otettava henkilö. Tai jotain. En tiedä.
Viimeksi maanantaina baarissa ollessamme yksi M:n kavereista totesi ihastuneensa minuun jo ensimmäistä kertaa tavattuamme. Jäin pohtimaan, kuinka totuutta vastaavan kuvan hän on minusta luonut. En usko, että tuo mielikuva on kovinkaan realistinen. En minä ole vain pieni rimpuileva hassukka, joka nauraa mielellään ja puhuu kaikesta ja aina. M on varmasti päässyt jo toteamaan tämän asian moneen kertaan. Toisinaan olen mielelläni se puhelias kääpiö, mutta usein puhun myös vakavia, murjotan, kiukuttelen ja olen vakava.
Siitä olen iloinen, että huumori ja sosiaalisuus vetoavat miehiin, sillä silloin ollaan ulkonäköasioiden ulkopuolella. Toisaalta sosiaalisuus yhdistettynä huumorintajuun vetoaa myös naisiin. Toisin sanoen minun on helppo tutustua ihmisiin ja viettää iltaa vieraassakin porukassa.
Toisaalta pettymys oli aivan käsittämättömän suuri, kun eräs puolituttu ensin lämpimästi halattuaan varasti black jack -pöydässä minun pelimerkkini. Ilta meni täydellisen pilalle tämän tapauksen vuoksi. Olin pohjattoman surullinen, eikä syynä todellakaan ollut kuuden euron menetys. Pidättelin kyyneliäni koko loppuillan, koska kyseinen ihminen oli osoittautunut täydellisen kaksinaamaiseksi. Mukavasta tyypistä tuli täysi paskamainen akka, johon en enää ikinä luota. Eikä nainen edes myöntänyt varastaneensa. Minä poistuin paikalta. Ja myöhemmin havaitsin monien muiden seurueen ihmisten osoittavan sympatiaa minulle. Kyseinen nainen on nähtävästi muidenkin mielestä epäilyttävä kleptomaani, joka hakee huomiota ärsyttävyyteen asti. Ei se ollut henkilökohtaista, sanoi M. Ei niin, mutta en silti voi mitenkään hyväksyä tekoa. Naisen puolelta teko ei ehkä ollut henkilökohtainen, mutta minä en voi ottaa sitä muuten kuin henkilökohtaisena loukkauksena. Törkeää käytöstä, jota en vain voi hyväksyä.
Onneksi mukavia ihmisiä riittää. Minä pidän ihmisistä ja mikä sen parempaa - monet ihmiset pitävät myös minusta.
Pieni. Kääpiö. Sellanen, jota on hauska katella, kun se tollee pienenä koittaa ponnistaa. Pieni, joka pippurisella tarmolla vänkää ja räksyttää alailmatilasta. Iloinen ja puhelias ja pieni.
Jotenkin pituuteni vetoaa tiettyihin miehiin. Heistä on hellyttävän hersyvää ja hassua ja ihanaa, kun minä esitän vakavia mielipiteitä ja pidän puoleni täältä 151cm:n korkeudesta. Toisaalta miehet ovat kehuneet myös fiksuuttani. No niin no. Joo. Ilmeisesti minä siis olen näiden miesten silmissä jossain määrin koominen, mutta silti vakavasti otettava henkilö. Tai jotain. En tiedä.
Viimeksi maanantaina baarissa ollessamme yksi M:n kavereista totesi ihastuneensa minuun jo ensimmäistä kertaa tavattuamme. Jäin pohtimaan, kuinka totuutta vastaavan kuvan hän on minusta luonut. En usko, että tuo mielikuva on kovinkaan realistinen. En minä ole vain pieni rimpuileva hassukka, joka nauraa mielellään ja puhuu kaikesta ja aina. M on varmasti päässyt jo toteamaan tämän asian moneen kertaan. Toisinaan olen mielelläni se puhelias kääpiö, mutta usein puhun myös vakavia, murjotan, kiukuttelen ja olen vakava.
Siitä olen iloinen, että huumori ja sosiaalisuus vetoavat miehiin, sillä silloin ollaan ulkonäköasioiden ulkopuolella. Toisaalta sosiaalisuus yhdistettynä huumorintajuun vetoaa myös naisiin. Toisin sanoen minun on helppo tutustua ihmisiin ja viettää iltaa vieraassakin porukassa.
Toisaalta pettymys oli aivan käsittämättömän suuri, kun eräs puolituttu ensin lämpimästi halattuaan varasti black jack -pöydässä minun pelimerkkini. Ilta meni täydellisen pilalle tämän tapauksen vuoksi. Olin pohjattoman surullinen, eikä syynä todellakaan ollut kuuden euron menetys. Pidättelin kyyneliäni koko loppuillan, koska kyseinen ihminen oli osoittautunut täydellisen kaksinaamaiseksi. Mukavasta tyypistä tuli täysi paskamainen akka, johon en enää ikinä luota. Eikä nainen edes myöntänyt varastaneensa. Minä poistuin paikalta. Ja myöhemmin havaitsin monien muiden seurueen ihmisten osoittavan sympatiaa minulle. Kyseinen nainen on nähtävästi muidenkin mielestä epäilyttävä kleptomaani, joka hakee huomiota ärsyttävyyteen asti. Ei se ollut henkilökohtaista, sanoi M. Ei niin, mutta en silti voi mitenkään hyväksyä tekoa. Naisen puolelta teko ei ehkä ollut henkilökohtainen, mutta minä en voi ottaa sitä muuten kuin henkilökohtaisena loukkauksena. Törkeää käytöstä, jota en vain voi hyväksyä.
Onneksi mukavia ihmisiä riittää. Minä pidän ihmisistä ja mikä sen parempaa - monet ihmiset pitävät myös minusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti