On jotenkin plääh-olo. Plääh. Olen Espoossa. Plääh. M on hiljainen. Plääh.
M koitti eilen kysellä mielipidettäni hänen työvuorotoivelistaansa. Ei minulla ole asiaan paljoakaan sanottavaa. En minä tiedä joulukuustani mitään. Saati, että tietäisin mitä teen tammikuussa. Kävelen kohti sumuista (ellei jopa täysin pilkkopimeää) tulevaisuutta. Vaan olihan se hurjan kiltisti tehty, että minulta kysyttiin mielipidettä. Etenkin, kun joskus menneinä aikoina M otti työvuoroja täysin minulle kertomatta niiksikin viikonlopuiksi, kun minä olin täällä. Ei se kovin mukavalta tuntunut, kun saavuin tänne 350km:n takaa toteamaan, että M on lähes koko viikonlopun töissä. Lienee mies ottanut opikseen, kun muutamaan kertaan herne asiasta menikin nenääni. Tai oikeastaan herne meni nenään siitä, että M kysyi minulta toisinaan mielipidettä tähän tyyliin: "Tarjottiin töitä täksi päiväksi. Otanko?" Ja tuohon ei ollut kuin huonoja vastauksia. Jos sanoin, että "Älä ota", niin M oli sitä mieltä että minä kiellän häneltä ansiotyön tekemisen. Jos sanoin, että "Ota vaan", jäin yksin illaksi. Kerroin M:lle tästä ikävästi välikäsiasemastani. Tämän jälkeen M teki itse päätöksensä töiden ottamisesta. Nykyään hän mielestäni kiinnittää itsekin huomiota siihen, ettei ota koko viikonlopuksi töitä. Ja se on ihan mukavaa. Minun ei tarvitse (tässä asiassa) olla nalkuttava tyttöystävä.
Plöh pläh. Sellaisia ajatuksia putkahti päähän ihan tässä naputellessa. Kahvitauko jatkuu.
M koitti eilen kysellä mielipidettäni hänen työvuorotoivelistaansa. Ei minulla ole asiaan paljoakaan sanottavaa. En minä tiedä joulukuustani mitään. Saati, että tietäisin mitä teen tammikuussa. Kävelen kohti sumuista (ellei jopa täysin pilkkopimeää) tulevaisuutta. Vaan olihan se hurjan kiltisti tehty, että minulta kysyttiin mielipidettä. Etenkin, kun joskus menneinä aikoina M otti työvuoroja täysin minulle kertomatta niiksikin viikonlopuiksi, kun minä olin täällä. Ei se kovin mukavalta tuntunut, kun saavuin tänne 350km:n takaa toteamaan, että M on lähes koko viikonlopun töissä. Lienee mies ottanut opikseen, kun muutamaan kertaan herne asiasta menikin nenääni. Tai oikeastaan herne meni nenään siitä, että M kysyi minulta toisinaan mielipidettä tähän tyyliin: "Tarjottiin töitä täksi päiväksi. Otanko?" Ja tuohon ei ollut kuin huonoja vastauksia. Jos sanoin, että "Älä ota", niin M oli sitä mieltä että minä kiellän häneltä ansiotyön tekemisen. Jos sanoin, että "Ota vaan", jäin yksin illaksi. Kerroin M:lle tästä ikävästi välikäsiasemastani. Tämän jälkeen M teki itse päätöksensä töiden ottamisesta. Nykyään hän mielestäni kiinnittää itsekin huomiota siihen, ettei ota koko viikonlopuksi töitä. Ja se on ihan mukavaa. Minun ei tarvitse (tässä asiassa) olla nalkuttava tyttöystävä.
Plöh pläh. Sellaisia ajatuksia putkahti päähän ihan tässä naputellessa. Kahvitauko jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti