28.11.05

en vain enää kestä.

Ihan liikaa kaikkea. Ei pitäisi edes kirjoittaa mitään tännekään juuri nyt, kun alan vielä täällä yliopiston aulassa itkemään. Ja jos tämä nyt karkaa hanskasta, niin en pysty enää käyttäytymään korrektisti. Pitäisi päästä kotiin itkemään. Huh.

Aika loppuu kesken. Teen kurssia, jonka vetäjä on laitoksen johtaja. Hän puhuu. Hän ei sano mitään. Hän vain puhuu. Kysyn suoran kysymyksen. Hän puhuu, ei sano mitään, eikä varsinkaan vastaa kysymykseeni. "MITÄ PITÄISI TEHDÄ ETTÄ SAISIN KURSSIN SUORITETUKSI!!" Teki mieli huutaa miehelle. Ja mitä tekee työparini? "No mä en vois tätä oikein tehdä tänään tai huomenna tai ylihuomenna tai ens viikolla tai sitte, kun mulla on vähä... No.. Tai nii että torstaina ei oo mitään, mutta tiiäthän sä. Haluisin pitää vapaapäivän torstaina. Et ei niinku siihen mitää. Ja nii. Silleehä se menee, että sit torstaina klo 11 aamullä mä oon jo, et mitähän sit ja onpa tylsää kun on vapaapäivä mut haluisin silti pitää sen vapaapäivänä." Tekisi mieli huutaa sille naiselle. TAJUATKO ETTÄ TÄSSÄ ON SIIS TUNTI AIKAA TEHDÄ TÄMÄ VITUN TEHTÄVÄ VALMIIKSI. TAJUATKO. PALAUTUSPÄIVÄ ON KOLMEN VIIKON PÄÄSTÄ JA SULLE KÄY YHTENÄ PÄIVÄNÄ TUNNIN AJAN. TAJUATKO.

Tekisi mieleni huutaa sille paskapäälle. Sille uskonnon lehtorille, joka on pilannut viime viikonlopun yöt. Olen kahtena yönä nähnyt painajaisia asiaan liittyen ja viime yönä en saanut nukuttua juuri lainkaan.

Minua vedetään nyt niin kireälle joka suunnasta, että tuntuu etten henkisesti kohta enää kestä. Tulen hulluksi. Oikeasti. En mitenkään vitsillä, vaan oikeasti käy henkisen tasapainon päälle tämä tilanne todella paljon. Kurkkua kuristaa.

Etsimme eilen M:n kanssa asuntoa. Se oli mukavaa, mutta sekin hajottaa juuri nyt. Liikaa asioita. Tekisi mieli juosta kotiin itkemään. Älkää koskeko. Älkää puhuko. Minä hajoan.

Ei kommentteja: