huhheijjaa

Tänään lisää hännänheilutusta ja äänen värinää. Uskontosetä oli ilmeisesti paremmalla tuulella. Ensin hän kuitenkin tiukasti väitti, että "uskonnon saat tenttiä, mutta etiikan kurssi sinun ON KÄYTÄVÄ KEVÄÄLLÄ." Ääni väristen väitin hentoisesti vastaan: "Mutku... mutku mä oon käyny sen kurssin jo! Ja tehnyt lopputyön! Ja palauttanut sen... Niinku.. Että.. Eikä mulla ole asuntoa täällä keväällä... Niinku.. Voin vääntäytyä tässä vaikka solmuun, jos sillä saan kurssin suoritettua.." Mies murisi. Tuijotti silmälasiensa yli kulmat kurtussa. "SITTEN SAAT TODELLLLA PALJON LUETTAVAA TENTTIIN! JA LUEKIN KUNNOLLA!" Lisää tiukkia ilmeitä. "Juu mitä tahansa. Luen yöt. Luen päivät. Mitä tahansa." Nöyristelyä. Kiittelyä. Nöyristelyä. Poistuin paikalta hymyillen. Nyt tämän koulutuksen loppuun saattaminen on vain minusta kiinni. Luen. Opiskelen. Teen lopputyöt. Minä itse. Ei enää muiden väliin tuloa. (Paitsi se yksi nainen, joka on työparini. Mutta sitä ei lasketa nyt.)

Ehkä helmikuun neljäs päivä vietetäänkin hemulin opettajittumista. Hurjaa.