kätevää

Päivät ovat kulkeneet taas eteenpäin. Oltiin äiskän kanssa Kätevä-messuilla katselemassa kätevien ihmisten kätten tuotoksia. Kaikkea sitä ihmiset saavat aikaan. Huovutusta. Takomista. Veistelyä. Maalaamista. Ompelutöitä. Melkein mitä vaan. Matkaan tarttui rannekoru ja pörröpipo, jossa on korvat. Myyjä tarjosi korvatonta pipoa. Oletti ilmeisesti, että korvat ovat liian lapselliset minulle. "Mutta! Mutta enhän minä mitään kuule, jos pipossa ei ole korvia! Otan tämän. Kiitos." Ja niin minulla on korvallinen pipo.

Eilen oltiin SkiExpossa. "Nyt ei ole varaa tuhlailla. Elän säästeliäästi." Näin minä päätin. Ja pari tuntia myöhemmin tarjosin pankkikorttia täti myyjätädille. "Se tekee sata euroa." Niinpä minulla on nyt uutuuttaan kahiseva PUNAINEN laskettelupuku. Olisin haksahtanut ostamaan uudet käytetyt laskettelusuksetkin, mutta onneksi messujen sulkemiseen oli niin vähän aikaa, etten ehtinyt miettiä asiaa ostamiseen asti.

En tuhlaa. En toki. Ja varmaan juuri sen päätöksen takia kävelin kaverille parturoitavaksi. Värjäys tummemmaksi. Uusi kampaus - etuhiukset takaisin. Latvoista 10cm pois. 45e. Kiitos.

Huomenna takaisin opiskelukaupunkiin. Paniikki kuplii pinnan alla. Joudun välillä etenkin öisin painamaan paniikkiolotilan tietoisesti syvemmälle alitajuntaan. En tahdo ajatella asiaa nyt. Mielikuvitusrystyset valkoisina rutistan paniikin pieneksi mytyksi, joka sisältää kaikki ne kauhukuvat tulevaisuudesta: ei asuntoa joulun jälkeen, ei työpaikkaa, ei poikaystävää, ei valmistumista, ei kaikkia pakollisia kursseja suoritettuna. Hajottaa tuollainen. Mutta minä kieltäydyn miettimästä asiaa.