töi töi töitä

Opiskelukaveri valmistui opettajaksi. Hän sai töitä. Hän hankki luottosijaisen. Hän valitsi minut. Ja monien mutkien ja erilaisten luokkien sijaistamisen jälkeen olen päätynyt vihdoin töihin myös kaverini luokkaan. Mukavia lapsia. Viihdyin hyvin. Aktiivisia, puheliaita, positiivisia. Toki muutama löyhäleukainen pikkujässikkä. Mutta ei ilkeilyä.

Aamupäivällä vararehtori kysyi, olisinko sittenkin kiinnostunut tekemään jouluun asti osa-aikaista duunia "tukiopettajana". En pysty. En mitenkään, sillä siihen kaatuisi valmistumisaikataulu. "Juu, ymmärrän", sanoi vararehtori. "Mutta joulun jälkeen pistä paperisi meille tulemaan, niin hankimme sulle duunipaikan!" :O OKEI! Olenkin ehtinyt jo vähän kauhistella, kun ei minulle ole sadellut työtarjouksia kuten niin monelle muulle opiskelijakaverilleni. Yhdellekin soitettiin sijaisuusasioissa ja puhelu loppui alustavaan sopimukseen virasta kyseisessä koulussa. En minä tunne opettajia tai rehtoreita. Paitsi nyt tunnen ja näköjään tälläiset yhteydet johtavat opettaja-alalla herkästi työtarjouksiin. Tai mistä minä tiedän, mutta sellainen mielikuva tässä vuoden sisällä on mieleen rakentunut. Aika helpottavaa, ettei valmistu alalle, jossa töitä ei kertakaikkiaan ole tarjolla. Minulle on työpaikka tuolla jossain. Olen aivan varma siitä.