Kyllä nyt on lupa katsoa lahjahemulin suuhun. Katsokaa vaikka! Legot ovat niin hyvässä kunnossa, että selvisin tänään hurjasta hammaslääkärireissusta muutamassa minuutissa. Parit paikat ovat kai vähän rapistuneet, mutta ei niille mitään tarvitse tehdä "ennen kuin putoavat pois", sanoi hanmaslääkäritäti. Olin iloinen. Tosin myöhemmin kuulin, että paikkojen uusimisesta oli luultavasti luovuttu ei niinkään hampaideni ansiosta, vaan lähinnä määrärahojen puutteen takia. Syy kuin syy, kun se vaan estää poraamisen. Ei poraamista! Irti hampaistani.
Fysioterapia-aika on varattu. Maanantaina muokattavaksi. Selän tilanne on se, että istuminen onnistuu muttei todellakaan ole mikään nautinto edelleenkään. Vaikea taas muistaa, miltä tuntuu, kun voi istua ihan huoletta niin kauan kuin haluaa. Onko sellainen muka joskus ollut mahdollista?
Huomenna Espooseen ja sieltä kaverin kanssa M:n luokse Tallinaan. Saa nähdä, mitä reissusta tulee. Toivottavasti on hurjan kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti