Kipeä selkä. Varmaan joku hermotulehdus tai jotain. Niin sanoi terveydenhoitaja. "Kävele sitten varovasti, ettei niksahda uudestaan." "Juu, tietenkin." Ja pois kävellessäni tallustelinkin varsin leppoisaa vauhtia. Citymarketin kassalla kaikki muuttui, sillä totesin hävittäneeni rahapussin. Selkeä mielikuva: tungen rahapussia takkini taskuun. Rahapussi ei mahdu, vaan jää puoliksi ulos taskusta. Jätän rahapussin kuitenkin taskuun roikkumaan, koska on tarve saada kädet vapaaksi. Kaikki tämä on tapahtunut tänään jossain vaiheessa päivää koululla. Rahapussi on siis pudonnut taskusta. Ihan varmasti. En vain saa päähäni, missä vaiheessa päivää olen käsitellyt rahapussia, koska en ole tänään ostanut mitään. Jumalatonta pähkäilyä ja säntäilyä ympäri kaupunkia. Yliopistolle. Terveydenhoitajalle. Kansilaan. Sama reitti edes takaisin. Lopulta luovutan. Ei tästä tule mitään. Menen kotiin. Mitä kaikkea pitääkään sulkea.. Pankkikortti, VisaElectron, ajokortti uusittavaksi, bonuskortit, opiskelijakortti, kelakortti... Ei juma. Kotiin tarvon eläimen raivolla. Sukkahousutkin hajoavat rämpiessäni oikopolkua.
Saavun kotiin. Hiki on hirveä. Avain oveen ja silmät rutussa toivon, että rahapussi olisi kuin ihmeen kaupalla minua kotona vastassa. Selän kipu on painunut aikapäivää sitten taustalle. Paskat mistään selästä, kun kaikki leviää käsiin.
Ja siinä sinä kökötät sohvalla tyytyväisenä. Onko ollut tylsä päivä, kun et päässyt mukanani yliopistolle? Tunnetko olosi nyt tärkeäksi, kun olen vuoksesi juossut pitkin poikin? Viime yön alle neljän tunnin yöunet verottavat kestokykyäni. Minua väsyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti