Pöksyt tutisten koitan rauhoittua. Siis tämä on taas tälläistä maanisuutta vaihteeksi. Että tuntuu että voisi kipaista esimerkiksi marathonin tuosta noin vaan ja tulla sitten juomaan kupin kahvia ja jatkaa seinille hyppimistä. Tämä on ihan loistava ja maailman paras fiilis paitsi että sen tietää jo nyt että jossain vaiheessa sitä rysähtää maanpinnalle hirmuista vauhtia. Olisi kovin rankkaa olla oikeasti oikeasti maanis-depressiivinen, koska tälläinen itseni täysin tavalliseksi luokittelema kevyt maanisuus-synkkyys -vuoristoratailukin on välillä hieman päätä huimaavaa. Mikähän tämän saa aikaan.. Kahvi ja suklaa ainakin suurina määrinä nautittuna. Toisaalta myös liian vähäiset / liian pitkät yöunet. Joskus mania iskee muuten vaan. Muistan kokeneeni hetkittäisiä maasta irtoamisia jo melko nuorena. Ehkä kymppivuotiaana. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että tälläinen pieni ylämäki-alamäki-ylämäki -elämä on kivempaa kuin ihan ihan harmaa ja tasainen alanne- tai ylänne-elämä.
Olen lueskellut suurella mielenkiinnolla blogikriitikko X:n viiltäviä analyysejä blogistanin sisällöstä. Voi miten ihastuttavaa. Siis oikeasti. X syytää tiukkaa tavaraa ja kuitenkin se on vain niin hellyttävää. Vähän kuin olisi kärpänen, jolla on karatessa musta vyö. Sitä sitten katselee, että "katso kun se tuolla tavalla voi voi miten se potkii ja kiljuu ja katsopas tuota heitti hyppypotkuvoltinkin tuossa!" Ihmiset kirjoittavat elämästään tavallista päiväkirjaa ja kutsuvat sitä blogiksi. MIKSI SELLAISTA JULKAISTAAN? KUKA SELLAISTA LUKISI? EI KIINNOSTA. Voi voi miten blogikriitikkoa hajoittaa. Älä sure, blogikriitikko. Koita kestää!
Sain tänään postissa Enkeleitä ja demoneja. Ja sitten Torey Haydenin Hiljaisuuden lapset. Odotan kovasti innostuneena, että pääsen lukemaan noista hiljaisista lapsista. Saisi vielä tilata kolme kirjaa kolmella eurolla. Se on kovin vaikea päätös. Ajattelin, että tilaan Koiramäen numerokirjan ja sitten Kirsi Kunnaksen Tapahtui Tiitiäisen maassa -lorukirjan. Mutta kolmatta en keksi millään. Vaikeaa tämä elämä. Puuuuh.
Lisää kahvia.
Olen lueskellut suurella mielenkiinnolla blogikriitikko X:n viiltäviä analyysejä blogistanin sisällöstä. Voi miten ihastuttavaa. Siis oikeasti. X syytää tiukkaa tavaraa ja kuitenkin se on vain niin hellyttävää. Vähän kuin olisi kärpänen, jolla on karatessa musta vyö. Sitä sitten katselee, että "katso kun se tuolla tavalla voi voi miten se potkii ja kiljuu ja katsopas tuota heitti hyppypotkuvoltinkin tuossa!" Ihmiset kirjoittavat elämästään tavallista päiväkirjaa ja kutsuvat sitä blogiksi. MIKSI SELLAISTA JULKAISTAAN? KUKA SELLAISTA LUKISI? EI KIINNOSTA. Voi voi miten blogikriitikkoa hajoittaa. Älä sure, blogikriitikko. Koita kestää!
Sain tänään postissa Enkeleitä ja demoneja. Ja sitten Torey Haydenin Hiljaisuuden lapset. Odotan kovasti innostuneena, että pääsen lukemaan noista hiljaisista lapsista. Saisi vielä tilata kolme kirjaa kolmella eurolla. Se on kovin vaikea päätös. Ajattelin, että tilaan Koiramäen numerokirjan ja sitten Kirsi Kunnaksen Tapahtui Tiitiäisen maassa -lorukirjan. Mutta kolmatta en keksi millään. Vaikeaa tämä elämä. Puuuuh.
Lisää kahvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti