olen

Minä vain olen. Ei ole oikeastaan mitään älyllistä tekemistä. Tämänkö takia olen odottanut kesälomaa? Niin kai sitten. Viikonloppuna käytiin M:n kotikotona, jossa siskontytär kasvaa kasvamistaan. Kovasti tuo juttelee jo, vaikkei sanoja vielä olekaan käytössä. Tai kyllä vadelmiin tuli kommentti "Namnamnamnamnam." Ja naama rypistyi vadelmien mausta. Sunnuntaina M meni firmansa futisturnaukseen. Kolme vuotta sitten lähes tarkalleen minä istuin katsomossa kaverini kanssa, eikä vielä ollut ajatustakaan mistään seurustelusta. Tai no. Jotain kipinöintiä, mutta. Ja silloin syksyllä se rysähti. Siitä eteenpäin olen matkustanut ees taas sinne tänne meno-paluu tulo lähtö. Niin paljon kuin tilanteet ovat periksi antaneet.

Hirmuista, että kesä alkaa todellakin olla ohi. Muutaman viikon päästä pitää suoriutua taas opiskelukaupunkiin, jossa tuttuja on enää alle kourallinen. Ystäviä ei ole yhtään. Koulua viikossa noin 6-8 tuntia. Millähän ihmeellä itsensä motivoi suoriutumaan syksystä? Ja millä ihmeellä kykenee säilyttämään malttinsa, hermonsa ja mielenterveytensä tulevan muutoksen edessä. Sitten en ole enää opiskelija. Mitä minä sitten olen? Apua. Help.