oppimiskokemuksia

Poikaystävältä oppii asioita. Vanhemmilta tietenkin oppii. Sisaruksilta. Ystäviltä.

..ja opinnoista? No. Hieman epäröivä kyllä-vastaus. Tuntuu siltä, että opintojen aikana olen oppinut kyllä asioita, mutta lähinnä se on liittynyt elämään yleensä. Olen tullut aikuisemmaksi ja saanut elämänkokemuksia. Ja sitten lähdin matkalle pääkaupunkiseudulta opiskelukaupunkiin. Ja matka kesti. Ja kesti. Ja sitten oli vielä tosi pitkä aika perille. Ja edelleen. Kestääää. Ja sillon ehdin pohtia. Ja kyllä, kyllä minä oikeasti olen oppinut jotain ihan kasvatustieteeseen liittyvää.

1) Ohjeet ovat tärkeintä ikinä. Jos osaat antaa lapsille (tai kenelle tahansa) hyvät ja s e l k e ä t ohjeet, elämä on helpompaa.

2) Sallittua myös opettajalle: "En tiedä."

3) Oppilasta kiinnostavat erityisesti asiat, jotka jotenkin liittyvät hänen elämäänsä.

4) Motivoitunut tekeminen on kaikkien kannalta helpompaa. Jos lapsille saa esitettyä asian siten, että se kiinnostaa, tekemisestä tulee helpompaa niin opettajalle kuin oppilaillekin.

5) Opettajan ei ole mikään välttämättömyys korottaa ääntään, hiljaisuus on usein tehokkaampaa.

6) Opettaja saa ja hänen tuleekin käyttää hyväkseen oppilaan työpanosta. "Ole hyvä ja jaa tästä nämä monisteet kaikille." Näin oppilaat oppivat ottamaan osaa luokan työskentelyyn.

7) Opettajalla ei välttämättä ole nutturaa, hänellä on ystäviä ja elämä, joka jatkuu myös työpäivän jälkeen. Hän saattaa toisinaan olla (todella) humalassa. Hän saattaa kiroilla. Hän on ihminen.

8)OHJEIDENANTO ON TÄRKEÄÄ.

Synttärit menivät loistavasti. Minulla oli hirmu hirmu kivaa, enkä muistanut aamulla läheskään kaikkea illasta. Se ei tosin välttämättä ole aina hyvä asia, mutta tällä kertaa herätessä ei ollut minkään sortin morkkista, vaan elämä hymyili. :) Hirmuisesti viinaa, laulua, naisia, miehiä, puhetta, naurua, pussailua ja muuta.