Yli puolet vastuuopeviikosta takana. Tunnen olevani rento. En jaksa saati halua stressata tätä viikkoa, eikä - ihme kyllä - stressi ole iskenyt kuin kerran. Viime yönä heräsin yläkerran naapurin kolisteluun klo 5 aamulla. (Hän oli ilmeisesti päättänyt kävellä puujaloilla pitkin asuntoa aamuyöllä.) Yöllä mieleen tulevat pahimmat skenaariot, joten valvoin puolisen tuntia miettien miten kaikilla kamalimmilla tavoilla tämän päivän tunnit voisivat mennä pieleen. Vaan eivätpä menneetkään.
Matematiikan aamutunti oli kohtalaisen tylsää kertausta huomista koetta varten. Yllin tunti meni ryhmätöitä tehdessä jo huomattavasti sutjakkaammin. Ja äidinkielen tunneilla pääsinkin sitten vauhtiin. Juttelimme lasten kanssa hyvistä kirjoista, kokeilimme pantomiimia, ja luin lapsille Urpon ja Turpon, pienten leikkikarhujen seikkailuja. Voi hyvänen miten hersyviä ne jutut ovatkaan. Lähestulkoon ratkesin itse hysteeriseen nauruun, kun karhut ryhtyivät viettämään kohteliasta päivää.
"Hyvää päivää, herra Turbo." "Oikein kaunista aamua Teille, rakas herra Urbo!" "Saako olla kurapuuroa, herra Turbo?" "Mielihyvin, herra Urbo." Ja sitten kun tämän kaiken luin mörisemällä ja murisemalla ja välillä kimitin ja vikisin, niin hihihihi. Ei meinannut oma pokka pitää. Yhden ainoan kerran nauru karkasi ulos suustani, mutta onneksi sain pidettyä kuplivat hihityksenalut sisälläni. Ohjaavan opettajan kommentti: "Luit hyvin sen sadun, ja olet lasten kanssa luonteva." KIITOS :)
Kevät. Ihan superisti jo. Aurinkoa, lintujen visertelyä. Minulla ihana kevätfiilis. Leijun ainakin muutaman sentin maasta irti. Mikään ei voi epäonnistua ainakaan kovin pahasti. Opettajan itseluottamukseni on taas hieman vahvempi. Ansaitsen taputuksen olalle. Hyvä hemuli. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti