I look like Kiss but without the makeup.
And that's a good line to take it to the bridge..
Tuo kohta jaksaa aina huvittaa minua. Olen kuunnellut Robbieta paljon. Todella paljon. Suosikki on vaihtunut Surpremesta Strongiin. En pidä Surpremestä enää yhtään, se on heikkoa laatua.
Olen matkalla. Taas. Edessä 350 kilometria, takana tuhansia ja taas tuhansia. Joskus se on laskettukin. Pari vuotta matkustamista, kilometreja hm... 350x2x3x9x2 eli kilometrit kertaa viikonlopun menopaluu, kolme viikonloppua (vähintään) /kk, yhdeksän kuukautta vuodessa, kaksi vuotta. Katsotaanhan.. 37 800km. Hahah. Jep. Ja sitä ennen kaksi vuotta joka viikonloppu Lahteen. Tämä kaksinkertaistaa kilometrit, eli ainakin 75 000km. HAhahah naurattaa. Pääosin tämä kilometrimäärä on kulutettu bussissa. Kiitos Matkahuolto, olet kohtalaisen luotettava yhteistyökumppani. Minulla on Sinuun viha-rakkaussuhde. Vihaan sinua. Vihaan. Rakastan. Viet minut sinne mihin veri vetää - Etelään. Kiitos ja haista paska.
Mitä matkalla tapahtuu? Viisi tuntia aikaa, tilaa tekemiselle noin neliön verran. Asento: istumassa, jos bussi on täynnä. Kyljellään kippurassa, jos viereinen penkki on tyhjä. (Ja voi kun se aina olisikin. Ahdas matkustaminen on kaksin verroin kamalampaa.) Viisi tuntia. Ajattele. Istahdat vaikka sängyllesi ja pysyt siinä puoli kahdesta puoli kuuteen. Testaahan joskus. Saat lukea, kuunnella musiikkia, kutoa tai nukkua, kunhan teet sen istuvillasi ja yhdessä paikassa. No, teen tämän matkan silti. Eikä kitinä auta, mentävä on silti. Nimittäin pahempaa kuin matkustaminen on matkustamattomuus.
Kirjoitan tämän kaiken bussissa (eli to 17.2.) paperille. Siirrän tämän sitten Espoossa nettiin.
Ihanaa miten kirjoittaminen vie ajatukset pois harjoittelusta. Käsityötunnit olivat kohtalaisen hallittua kaaosta - taas. Olen väsynyt, kuten aina pidettyäni kaksoistunnin ompelua kolkkiluokkalaisille. Alkuopetuksen käsityö on ok, mutta en oikein välitä isompien lasten tekstiilityön opettamisesta. Kaikeksi onneksi en ottanut aikoinaan kässää sivuaineeksi. Käsityö on mukavaa, sen opettaminen ei niinkään.
..Screw you, I didn't like you taste anyway..
Metsiä. Peltoja. Koivuja. Latoja. Kuusia. Loppumattomiin... Paperi alkaa loppua, matka sen kun jatkuu..
..I hope you blow away..
Olen matkalla. Taas. Edessä 350 kilometria, takana tuhansia ja taas tuhansia. Joskus se on laskettukin. Pari vuotta matkustamista, kilometreja hm... 350x2x3x9x2 eli kilometrit kertaa viikonlopun menopaluu, kolme viikonloppua (vähintään) /kk, yhdeksän kuukautta vuodessa, kaksi vuotta. Katsotaanhan.. 37 800km. Hahah. Jep. Ja sitä ennen kaksi vuotta joka viikonloppu Lahteen. Tämä kaksinkertaistaa kilometrit, eli ainakin 75 000km. HAhahah naurattaa. Pääosin tämä kilometrimäärä on kulutettu bussissa. Kiitos Matkahuolto, olet kohtalaisen luotettava yhteistyökumppani. Minulla on Sinuun viha-rakkaussuhde. Vihaan sinua. Vihaan. Rakastan. Viet minut sinne mihin veri vetää - Etelään. Kiitos ja haista paska.
Mitä matkalla tapahtuu? Viisi tuntia aikaa, tilaa tekemiselle noin neliön verran. Asento: istumassa, jos bussi on täynnä. Kyljellään kippurassa, jos viereinen penkki on tyhjä. (Ja voi kun se aina olisikin. Ahdas matkustaminen on kaksin verroin kamalampaa.) Viisi tuntia. Ajattele. Istahdat vaikka sängyllesi ja pysyt siinä puoli kahdesta puoli kuuteen. Testaahan joskus. Saat lukea, kuunnella musiikkia, kutoa tai nukkua, kunhan teet sen istuvillasi ja yhdessä paikassa. No, teen tämän matkan silti. Eikä kitinä auta, mentävä on silti. Nimittäin pahempaa kuin matkustaminen on matkustamattomuus.
Kirjoitan tämän kaiken bussissa (eli to 17.2.) paperille. Siirrän tämän sitten Espoossa nettiin.
Ihanaa miten kirjoittaminen vie ajatukset pois harjoittelusta. Käsityötunnit olivat kohtalaisen hallittua kaaosta - taas. Olen väsynyt, kuten aina pidettyäni kaksoistunnin ompelua kolkkiluokkalaisille. Alkuopetuksen käsityö on ok, mutta en oikein välitä isompien lasten tekstiilityön opettamisesta. Kaikeksi onneksi en ottanut aikoinaan kässää sivuaineeksi. Käsityö on mukavaa, sen opettaminen ei niinkään.
..Screw you, I didn't like you taste anyway..
Metsiä. Peltoja. Koivuja. Latoja. Kuusia. Loppumattomiin... Paperi alkaa loppua, matka sen kun jatkuu..
..I hope you blow away..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti