Sattuu. Naamaan. Selkään. Käsiin. Polviin. Palleaan. Aivoissa on mustelmia. Geeohjaajan ruoskaniskut osuvat ja uppoavat. Voi juma sitä naista. Vaihteeksi taas ihan hirmuinen määrä korjausehdotuksia. Tänään oikeasti vasta tajusin jutun syvimmän ajatuksen: korjausehdotuksia satelee niin pitkään kuin me niitä kyselemme. En oikeasti ole tajunnut tätä aikaisemmin. Jotenkin kuvittelin, että jossain vaiheessa ohjaaja sanoo, että "Nyt se on hyvä. Hienoa tytöt, se on siinä." Mutta eihän sen homma niin ole sanoa. Edes laudaturin työstä ohjaajan tehtävä ei ole sanoa noin. Aina voi parantaa. Aina voi korjata. Aina voi pohtia syvällisemmin. Järkyttävää tässä on se, että siinä missä minä vauhkoan ja olen syvästi rasittunut ohjaajan ehdotuksista, geepari tyynesti toteaa, että "No niin.. Et kun sä oot jo sopinu kesätyön alotusajasta, että ei kai sitä geen jättöä sit siirretä.. Nii.." Ja minä vaahtoan kuin epileptikko siitä että "vittujumalautavittu eiiiiiii en jaksa enää mua KUVOTTAA K U V O T T A A tää gee.", niin geepari toteaa: "Hmm. Nii.. Mitäs me vielä korjattais? Pitikö ohjaajalta kysyä vielä jotain ohjeita?" EIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII. ei. AHHAHHAHA kuolen. Kuolen varmasti. Geeohjaajalta tuli juuri viesti, että "usein myös pienimyöhästyminen jättöpäiväohjeista ei ole ollut esteenävalmistumiselle" Se nainen yrittää saada meidät työskentelemään ihan viimeiseen minuuttiin asti täysillä. En jaksa.
En todellakaan tiedä itkisinkö vai nauraisinko. Hetken aikaa harkitsin kyllä vakaasti kyyneliä. Ei mun henkinen kapasiteetti riitä enää pidemmälle. Enpä ole aikaisemmin kokenut vastaavaa. Musta ei vaan enää ole tän pidemmälle. En halua, en jaksa, en pysty. Musta ei irtoa enää mitään tuolle geelle. Voin kirjoittaa geeparin juttuja sinne, mutta omia ajatuksia en pysty enää tuottamaan.
JA SILTI OHJAAJA LÄHETTÄÄ VIESTIN, ETTÄ "Odotan innolla, että pääsen lukemaan valmiin työn!!" Siis mitä v*ttua, justhan me sulle pistettiin valmis työ. *kuoleskel*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti