Matematiikan luento. Kuppi kahvia. Lämmin gradutuloste. Ensimmäistä kertaa gradu on tähänastisessa pituudessaan kokonaan tulostettu. Oma lapsi. Hengentuote, josta annan itselleni luvan olla sangen ylpeä ... Derivaatan kulmakertoimet menevät ihan ohi ... Ulkona ropisee. Sataa. Voiko sadetta olla ikävä? Yllätyksekseni huomaan kaivanneeni ropinan ääntä. Rauhallista... Sateen äänestä herää mielikuva siitä kesästä, kun olin päiväkodissa työllistettynä. Minun piti valvoa lasten päiväunihetkeä. Huone täyttyi tuhinasta ja unien äänistä. Ulkona satoi ja pisarat ropisivat ikkunapeltiin. Tunkkaisessa hämäryydessä oli rauhallisempaa kuin missään koskaan. Rauha tarttui ja minä nukahdin. Nukuimme lasten kanssa välipala-ajan puoliväliin asti. Mukava muisto. Ropinaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti