kimeitä ääniä

Keskustelu käytiin kimeällä äänellä.

h = hemuli
g = gradupari

h: "Ei se siis voi sanoo, että joo joo joo tehkää uusiks ja keltanen tussi viuhuu, että pois pois!"
g: "Ei niin voi ei voi! Ei."
h: "Pistän sen solmuun, jos väittää, että metodiosa on huono! Ei se vaan voi haukkua! Olisi haukkunut viikko sitten. Ei se voi.. Ei voi? Eihän se voi?! Ei se v.."
g: "Ei nii! Ei ei voi. Ois se viikko sitten jo haukkunut.... Eiks oliski?!"
h: "Nii ois! Pakko. Mut kyl se perjantaina haukku sen yhen toisenki, vaik ei viikko sitte ollu. Hitto. ÄÄää. Ei se voi. Ei. En suostu. Sanon, että eikä. Ei."

...hetkeä myöhemmin... (edelleen kimeällä äänellä)

h: "Ei se vaan voi sanoa että tää on huono. Se tietää että pyritään c:hen. Ei tää voi olla mikää non sine. Ei voi, eihä?"
g: "Ei voi. Hitto. Ei se voi, eihän...?"

Keskustelu jatkui ja jatkui. Kimeä, hermostunut ja vahvasti puolustuskannalla ollut äänenpaino säilyi ja säilyi.

Kysymys, johon tahtoisin vastauksen: "Minkä arvosanan saisin, jos nyt jättäisin työni ja kieltäytyisin muuttamasta yhtäkään sanaa siitä? Saisinko lubenturin? non sinen? laudaturin? potkun perseelle/naamaan?"

(Päivä aikaa siihen, kun gradu jätetään viimeiseen lukuun. Kaksi viikkoa gradun vihovihovihoviimeiseen jättöpäivään. Apua.)