luvaton olo

Gradu. Matikan kotitehtävät. Harjoittelun viimeset rästihommat. Koulu.

Siinä lista asioista, jotka tänä aamuna herättivät minut tunti ennen herätyskelloa. Tuskanhiki ja sisäinen paniikki siitä, ettei aikaa ole riittävästi. En ehdi. En pysty. En jaksa. Älkää vaatiko minulta näin paljon. Tiedän, että kevään jälkeen tämä on ohi. Se ei vaan helpota sitä pakottavaa tunnetta ja ahdistusta, joka kytee sisällä. En tahdo koskea kalenteriini, koska viikkojen vähyys hyppää silmille.

Sanoin M:lle kuukauden päivät sitten, että gradu on tämän kevään ajan elämäni ykkösasia. M ehdotteli kovasti, että saisi pitää kärkisijan elämässäni. Nyt tuntuu etten kykene siihen. En kykene pistämään mitään gradun ohi tällä hetkellä. En mitään.

Ja kaiken lisäksi tänään oli koulua kymmenen tuntia. Kahdeksasta kuuteen. Viimeiset neljä tuntia melkoista sitkuttelua ja pyristelyä kiinni viimeisissä hyvän mielen rippeissä. Kotiin päästyä olo oli kuin ärsytetyllä emokarhulla. Jos kämppis/gradupari ei olisi ollut hiljaa, olisin varmasti puraissut häneltä pään irti. Tiskasin astiat vimmalla ja söin. Sen jälkeen nukuin. Ja sen olin ansainnut. Ja onneksi, kämppis ei esittänyt eriäviä mielipiteitä eikä huokaillut, kun en suostunut tekemään gradua tänään. Silti nyt on luvaton olo sen vuoksi, että olevinaan lepään ja olen tekemättä mitään ilman Hyvää Syytä. Ei suostu omatunto uskomaan, että 10h/pvä on aivan tarpeeksi kouluasioita.

(Ilmoittauduin tänään gradun kypsyysnäytteeseen, joka on viikon ja kolmen päivän päästä. Apua.)