Kello on kohta puoli kuusi illalla. Minä en ole tälle päivälle vielä harjannut hiuksiani, enkä vaihtanut yöpaitaa päiväpaitaan. Kai tämä on sitten se ns. pakkopaita - päällä koko ajan. Ja miksi tämä huolittelemattomuuden huippu? Siksi, että olen jälleen ollut koko päivän gradun kimpussa. Tänään taas sarjassamme erikoinen fiilis: "Jaha, kello on 11.11." Ja aivan pikkuruiselta tuntunut hetki myöhemmin: "Jaa.. Kello on 13.30. Onko joku siirtänyt kelloa, vai onko tietokoneen kello seonnut vai mitähän on tapahtunut? Mihin ihmeeseen katosi yli kaksi tuntia elämästäni?" Ja sinne ne ovat kadonneet, gradun sivuille. Siellä rivien välissä on tunteja ja taas tunteja kadonnutta aikaa.
Pääsiäinen meni ohi. Ei tuntunut pääsiäiseltä. Olin jostain syystä alamaissa pari päivää, eikä mikään tuntunut miltään. En mököttänyt M:lle, mutta enpä juuri keksinyt mitään sanottavaakaan. Oli vain ihan tyhjä olo. Kaipa tämä tästä, kun M tulee ensimmäisen kerran tänä vuonna tänne minun kotikolooni kyläilemään. Sitten saamme heilua hulluina humalassa ja viettää piristävää ja ryhmähenkeä kohottavaa aikaa ulkoillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti