Minua stressaa. Etenkin matematiikka tällä hetkellä. En tajua siitä mitään. En tunne jatkuvaa puristavaa stressitunnetta, mutta aivan uusi tunne on se, etten vain kykene tekemään asioita jotka pitäis tehdä. Täällä pitäisi ehdottomasti siivota. En pysty siihen. Tuntuu, että kaikki vapaa-aika menee levätessä. Kaikki aivan täydellisen pakollisten asioiden ulkopuolella olevat jutut (=siivoaminen, tiskaaminen, lukeminen, ruokakaupassa käynti...) jäävät tekemättä. Huoneeni lattia on gradumateriaalin, vaatteiden, harjoittelumateriaalin, kirjojen peitossa KIRJAIMELLISESTI. Täällä on hirveä kaaos. Näen sen, mutta en jaksa tehdä sille mitään. Elämä etenee, vaikka kaaos pysyy. Ja siksi se saakin pysyä. Koitan siivota ehkä tänään. Tai huomenna.
Eilen koin murto-osa sekunnin sellaista oloa, jota en ole koskaan kokenut. M kertoi, että hänellä on särkenyt päätä useana päivänä. Olen henkilökohtaisesti lievästi (?) luulosairas ihminen ja onnistun ajatuksen voimalla saamaan oireita vaikka mistä. Luulosairaina hetkinä myös koen suunnatonta ahdistusta ja vaikka tiedän kaiken aivan varmasti olevan taas vain luulosairautta, jää silti aina se "Entä jos tällä kertaa kuitenkin.." Ja murto-osahetkisen koin suunnatonta kauhua siitä, että M.. Että jos M.. Että mitä jos M katoaisi lopullisesti? En ole aiemmin kokenut luulosairausahdistusta muiden ihmisten puolesta. Se oli pelottavaa. Ja tavallaan se osoitti, että M on minulle niin tärkeä että tunnen hänen puolestaankin pelkoa.
Tänään harjoiteltiin rytmiikkaa ja kehosoitinten käyttöä alkukasvatuksen musaliikunnassa. Yllättävänkin mukavaa. Voisin hyvinkin kuvitella soveltavani tulevaisuudessa lasten kanssa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti