Hm. En oikein tiedä mitä elämässäni tapahtuu. Mitä parisuhteessamme tapahtuu? On kai ihan tervettä välillä pohtia suhdetta. Enkä minä ole onneton, todellakaan. Minua välillä vain epäilyttää miten tosissaan M on minun kanssani. Melko tosissaan, olemmehan me olleet me jo 2,5 vuotta. Ja silloin kun olen hänestä epävarma, iskee sellainen fiilis että pitäisikö minun perääntyä ihan vain sen takia, etten ainakaan satuta itseäni. Toisaalta. Toisaalta hän ei ole koskaan vihjannut että olisi epävarma tunteistaan ja elämästä minun kanssani. Minä vain olen niin loistava kotipsykologi, että osaan tulkita tunteita, ilmeitä, eleitä, olemista ja elämistä paremmin kuin pitäisi. Naisethan tunnetusti ovat aivan parhaita tulkitsemaan ja tekemään päätelmiä psyykeestä. Niin myös minä. Haluaisin miehiset putkiaivot, enkä tälläisiä tippaleipäaivoja. Putkiaivoilla voisin nojata puhtaasti tosiasioihin ja ääneen sanottuihin juttuihin. Se olisi mukavampaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti