päivä pulkassa

Siinä meni sekin päivä. Paljonkaan ei tapahtunut. Syömistä, päiväunia, kauppaan ja takaisin, kauppaan ja takaisin (kiitos unohtuneen ketsupin). Kurkkua vähän aristaa ja välillä meinaa yskittää. Toivottavasti M:n tauti ei ole tarttunut. En usko, sillä jos olisi niin olisin varmaan jo kipeä.

Totesin tyhmänrohkeasti luottavani siihen, että osaan luontaisesti diskreettiä matematiikkaa. Kukapa ei osaisi tehdä totuusarvotaulukoita, joukkojen leikkausten todeksi osoittamisia, induktiotodistuksia ja predikaattilogiikkaa. Ai ei kaikki? No. Minä osaan. Luontaisesti ja syntymälahjanani tuon taidon saaneena. Täysin mahdollista, eikö sinustakin?

Huomaa, että sisäpuolellani jossain olen stressaantunut. Ja kyllähän minä sen tiedostan. Välillä (kuten tänäkin aamuna) herään siihen todellisuuteen miten paljon pitäisi tehdä. Ja mistä sen huomaa, että olen stressaantunut? Siitä, että sormet ja kynnet ovat aivan hirveässä kunnossa. Huomaan raapivani ja nyppiväni sekä muuten väärin kohtelevani käsiä, kun alkaa stressata. Se käy aivan tiedostamatta. Olen koko pienen ikäni pureskellut kynsiä, mutta stressikkäinä aikoina tuo piirre menee äärimmäisyyksiin. Enää en niinkään pureskele kynsiä, vaan pahoinpitelen huomaamattani kynsivalleja. Koskee, auts auts. Ja silti en voi asialle mitään.