Eilen päätin, että nukun niin pitkään kuin nukuttaa. No, eipä nukuttanut. Sitkuttelin sängyssä mielestäni vaikka kuinka myöhään enkä suostunut avaamaan silmiäni vaikka olin ihan varma että kello on ainakin puolipäivässä. Sitten viimein kun ajattelin, etten enää millään jaksa yrittää enää nukahtaa, niin kello oli ylläri ylläri vasta puoli kymmenen. Uskomatonta. Toisaalta kävin nukkumaankin jo kahdentoista jälkeen heti kohta.
Tänään tunsin itseni Todelliseksi Kasvatustieteilijäksi. Kävelin kirjastossa ja kuinka ollakaan! Käteeni tarttui Jean Piaget'n Lapsi maailmansa rakentajana. Nyt. Tässä on se hetki. Tämä on se hetki joka jokaiselle kasvatustieteen tutkijalle tulee eteen. Sillä ei ole olemassakaan vakavasti otettavaa kasvatustieteellistä tutkimusta, jossa ei olisi sovellettu Piaget'n ajatuksia ja lainattu tuon ihmiskunnan historian ensimmäisiin lapsen psyykettä tutkineisiin henkilöihin lukeutuvaa Neroa. Minä olen valmis. Olen valmis lainaamaan Piaget'n kirjoituksia. Huh.
(Muuten, missä ihmeen vaiheessa Jean Piaget'sta tuli mies? En voi ymmärtää. Koko pienen ikäni olin Täysin Varma, että Piaget on nainen. Ja voi sitä järkytyksen ja ihmetyksen määrää, kun näin ensimmäisen kerran Jeanin kuvan. Mies. Mitä hittoa?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti