"Ope miks sä oot ope kun sä vihaat lapsia?"
Tästä on hyvä ponnistaa. Ok, tuohon on vaikuttimena se, että kyseinen oppilas on sähläilyjen takia välituntikiellossa loppuviikon. Mutta silti.
Kuvistunnit menivät tänään suoraan sanottuna ihan päin helvettiä. Syystä tai toisesta (ehkä juuri välituntikiellosta johtuen) osa väestä ei kyennyt pysähtymään yhtään. Yksi poika ei suostu koskemaan liisteriin. Toinen poika vain huutaa. Yksi tytöistä itkee, koska on itse innostanut ja ärsyttänyt poikia ja saanut peräänsä liisterikätisiä innostuneita poikia. Yksi tytöistä askartelee jotain ihan omiaan. Yksi poika tekee ihan mitä sattuu. Yksi vaatii ASKARTELUTIKKOJAOPEANNAASKARTELUTIKKUJA KUULIKSÄ TARVIINASKARTELUTIKKUJAHEIOPEEEE. Kävelen rauhallisesti kaapille hakemaan niitä vitun tikkuja. Aika hidastuu. Käteni poimivat tikkuja. Tiedän, että selän takana jossain on vararehtori noutamassa yhtä eksynyttä sieluani rauhoittumaan. Olen kahden vaiheilla.
Vaihtoehto 1. Päästän itkuraivarit valloilleen. Alan kirkua ja sylkeä. Ryhdyn itkemään ja sulkeudun vessaan vaikka oksentamaan.
Vaihtoehto 2. Pysyn jäätävän rauhallisena ja suljen itseni tämän kaiken ulkopuolelle.
Valitsen vaihtoehdon 2.
Saamme tunnin lopulta päätökseen. Puhun täydellisen rauhallisesti tunnin kulumisesta. Kerron suoraan, että tunti oli täysi kaaos ja että viimeiselle tunnille suunniteltua ensiaputuntia ei pidetä, koska en halua saattaa oppilaita siihen tilanteeseen, että vaadin heiltä ryhmätyökykyjä tilanteessa, jossa he eivät siihen kykene.
Tuntia myöhemmin istun tässä. Luokassa on täysin hiljaista, sillä on lukutunti. Tätä minun oppilaani osaavat tehdä. He kykenevät olemaan rauhassa, jos ohjelma on täysin opejohtoista tai muutoin täyttä hiljaisuutta vaativaa. Kuvaamataidontunnit ovat tälle nelosluokalle vielä liian haasteellisia.
Tästä on hyvä ponnistaa. Ok, tuohon on vaikuttimena se, että kyseinen oppilas on sähläilyjen takia välituntikiellossa loppuviikon. Mutta silti.
Kuvistunnit menivät tänään suoraan sanottuna ihan päin helvettiä. Syystä tai toisesta (ehkä juuri välituntikiellosta johtuen) osa väestä ei kyennyt pysähtymään yhtään. Yksi poika ei suostu koskemaan liisteriin. Toinen poika vain huutaa. Yksi tytöistä itkee, koska on itse innostanut ja ärsyttänyt poikia ja saanut peräänsä liisterikätisiä innostuneita poikia. Yksi tytöistä askartelee jotain ihan omiaan. Yksi poika tekee ihan mitä sattuu. Yksi vaatii ASKARTELUTIKKOJAOPEANNAASKARTELUTIKKUJA KUULIKSÄ TARVIINASKARTELUTIKKUJAHEIOPEEEE. Kävelen rauhallisesti kaapille hakemaan niitä vitun tikkuja. Aika hidastuu. Käteni poimivat tikkuja. Tiedän, että selän takana jossain on vararehtori noutamassa yhtä eksynyttä sieluani rauhoittumaan. Olen kahden vaiheilla.
Vaihtoehto 1. Päästän itkuraivarit valloilleen. Alan kirkua ja sylkeä. Ryhdyn itkemään ja sulkeudun vessaan vaikka oksentamaan.
Vaihtoehto 2. Pysyn jäätävän rauhallisena ja suljen itseni tämän kaiken ulkopuolelle.
Valitsen vaihtoehdon 2.
Saamme tunnin lopulta päätökseen. Puhun täydellisen rauhallisesti tunnin kulumisesta. Kerron suoraan, että tunti oli täysi kaaos ja että viimeiselle tunnille suunniteltua ensiaputuntia ei pidetä, koska en halua saattaa oppilaita siihen tilanteeseen, että vaadin heiltä ryhmätyökykyjä tilanteessa, jossa he eivät siihen kykene.
Tuntia myöhemmin istun tässä. Luokassa on täysin hiljaista, sillä on lukutunti. Tätä minun oppilaani osaavat tehdä. He kykenevät olemaan rauhassa, jos ohjelma on täysin opejohtoista tai muutoin täyttä hiljaisuutta vaativaa. Kuvaamataidontunnit ovat tälle nelosluokalle vielä liian haasteellisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti