reipastelua

M nukkui vielä, kun tämä aloitti touhustelun. Välillä iskee Sellainen olotila, että pitää tehdä, järjestellä, siirrellä tavaroita ja imuroida ja luututa. Tänään Se taas iski. Sitten kun koira tulee, pitää varmaan imuroida ja luututa vaikkei Se iskisikään.. Saa nähdä, onnistuuko moinen. Poistin siis kaikessa tomeruudessani vihdoin ja viimein jouluvalot parvekkeelta.

Liityin koirakeskustelupalstalle, koska aivan varmasti läheiseni alkavat viimeistään toukokuussa kypsyä tähän loputtomaan hehkutteluun. Koirapalstalaiset varmasti kestävät sen.

Ihanaa, että kevät on täällä. Jaksaa paljon paremmin asioita ja on helpompi olla iloinen ja reipas.

Eilen vähän mietin, että pitäisikö äitistä olla vielä hirveän huolissaan, kun luustokuvauksen tuloksia ei ole kuulunut. Ainakin pikkuveli on kovin huolissaan eikä kai oikein osaa tämän vuoksi aina nukkua. Äiti on mitä pirtein ja iloisin. Luulisin sen johtuvan leikkauksesta selviämisestä. Tunnistan itsessäni saman olotilan. En osaa huolestua vaikka ehkä pitäisi. Satuin lukemaan, että jos syöpä on levinnyt luustoon, ei taudista voi enää parantua. Tämän takia välillä vähän kuristaa vatsassa ja kurkussa, kun tiedän ettei mikään ole vielä yhtään varmaa.