Olo on kuin sirkuksessa. Rummut pärisevät. Valokeilat osoittavat yhteen pisteeseen, johon minä aivan kohta ryntään verhon takaa taitojani esittelemään. Rumpujen pärinä kohoaa huippuunsa. Ihan kohta. Ihan kohta on se hetki, kun minä astun luokkani eteen taitojani esittelemään. Ja silti fiilikset ovat jokseenkin laimeita. Kuvittelisin selviäni. Ehkä se on vaan hullun uskoa, mutta se lienee parempi kuin järjetön stressi ja pakokauhuinen olo.
Aamutuimaan kuitenkin huomaan stressaavani. Kuten aina ennenkin, nousee mieleeni herätessä puristava tunne. Nyt se on kuitenkin paljon vähäisempi kuin esimerkiksi gradun kanssa painiessa.
M lähti töihin, minkä jälkeen hän tulee käymään täällä syömässä lähteäkseen taas töihin. Uskomatonta, miten hän jaksaakaan. Minä en jaksaisi. Olen kovin kovin tyytyväinen, että työviikkoni sisältää noin 25 tuntia opetusta ja muutaman tunnin suunnittelua sen lisäksi. Luulisin, ettei minua ole luotu tekemään 40-tuntisia viikkoja. Ja ne kesälomat. Niistähän jokainen opettajia kadehtii. Ja hiihtoloma. Oikeastaan arvostan kuitenkin neljän kesän kassatäteilyn jälkeen säännöllisiä työaikoja. Ihanaa, että voin jo nyt sanoa olevani lomalla esimerkiksi 25.2. ja aivan parasta on, että viikonloput ovat vapaita. Aina kaksi vapaata peräjälkeen. Se oli harvinaista herkkua kassatätiaikoina.
Nautin tästä hiljaisuudesta (ainakin vielä). Kahvia. Tietokone. Televisio. Hieman tekemätöntä suunnittelutyötä ensiviikkoa varten. Kyllä sen ehtii tekemään. Minä luotan (tällä hetkellä) itseeni. Tsemppiä, hemuli! Tsemppiä!
Aamutuimaan kuitenkin huomaan stressaavani. Kuten aina ennenkin, nousee mieleeni herätessä puristava tunne. Nyt se on kuitenkin paljon vähäisempi kuin esimerkiksi gradun kanssa painiessa.
M lähti töihin, minkä jälkeen hän tulee käymään täällä syömässä lähteäkseen taas töihin. Uskomatonta, miten hän jaksaakaan. Minä en jaksaisi. Olen kovin kovin tyytyväinen, että työviikkoni sisältää noin 25 tuntia opetusta ja muutaman tunnin suunnittelua sen lisäksi. Luulisin, ettei minua ole luotu tekemään 40-tuntisia viikkoja. Ja ne kesälomat. Niistähän jokainen opettajia kadehtii. Ja hiihtoloma. Oikeastaan arvostan kuitenkin neljän kesän kassatäteilyn jälkeen säännöllisiä työaikoja. Ihanaa, että voin jo nyt sanoa olevani lomalla esimerkiksi 25.2. ja aivan parasta on, että viikonloput ovat vapaita. Aina kaksi vapaata peräjälkeen. Se oli harvinaista herkkua kassatätiaikoina.
Nautin tästä hiljaisuudesta (ainakin vielä). Kahvia. Tietokone. Televisio. Hieman tekemätöntä suunnittelutyötä ensiviikkoa varten. Kyllä sen ehtii tekemään. Minä luotan (tällä hetkellä) itseeni. Tsemppiä, hemuli! Tsemppiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti