pitkän päivän ilta

Avointen ovien päivä ala-asteella tietää välittömästi hei hoi ja hulinaa. Käytävät pursuilevat ihmisiä, jotka mellastavat ja mekastavat ja ihmettelevät ja kummastelevat. Oppilaat kimpoilevat seinille, kun vanhemmat kuljeskelevat pitkin käytäviä. Ihan mukavaa silti, ei siinä mitään. Olisin vain varsin mielelläni myös viettänyt lauantain leväten. Tai esimerkiksi Tahkolla M:n ja kavereiden mukana.

Käytiin seikkailemassa Educa-messuilla Messukeskuksessa. Hirveästi naisia ja hirveän vähän miehiä. Sellainen tämä ala vain on. Yhden esittelypisteen mies kysyi varovasti, että "Mistäs... Mistäs te..." "Helsingistä!" "Niin... Mutta mistä..." "No, helsinkiläisestä koulusta." "Niin.. Ajattelin kysyä, että monenneltako luokalta, mutta.. Taidatte olla opettajia..?" "Kysy vaan. Ollaan kolmannelta luokalta. Opettajia." Näytettiin varmaan ihan lapsilta siellä, kun kaksi tälläistä hädin tuskin yli 150cm korkeita neitosta tallusteli opettajaporukan seassa. Lapsetkin ovat huomanneet, ettemme ole mitään jättiläisiä. "TUULEEKS SIELLÄ ALHAALLA!" on edelleen joidenkin lasten mielestä hulvaton heitto. Etenkin omaperäinen. Vaan onneksi ei ole tämän pituuden suhteen minulla mitään komplekseja. Pätkä mikä pätkä.

Ilta on pyhitetty levolle. Huomenna tartun muuttolaatikoihin ja teen kodista siistin. Ainakin lupaan yrittää.