mukava päivä

Aamulla raahustin ympäri tätä pikkuruista kämppää ja koitin pitää itseni hereillä. Ihan pakko yrittää edes kääntää elämänrytmiä hieman aamuisemmaksi. Huonolta näyttää, sillä 10:45 tuntui tänään aamuvarhaiselta. Ja ylihuomenna (!!!) pitäisi nousta kuuden jälkeen. Hui kauhistus. Katselin kuulokkeet korvilla Lapset laulavat lapsille -ohjelmaa ja kyynelet rutistivat silmiä. Ihan hölmöähän se on, että kurkkua kuristaa lasten laulu, mutta se oli niin hienoa. Miten niin pikkuruinen viisivuotias jäpikkä osaakaan laulaa niin kovin hienosti ja puhtaasti ja muistaa sanat ja kaikki. Olin hämmästynyt. Toivottavasti lapsukaisen elämä on muutakin kuin laulunsanojen ulkoa opettelemista. Ja se italialainen lapsikuoro. Wou, hienoa kuunneltavaa.

Iltapäivällä tungettiin M:n kanssa itsemme ruuhkaiseen keskustaan sänkyostoksille. Kävelimme kauppaan. Katsoimme sänkyä. Myyjä johdatti meidät kassalle. Maksoimme sängyn. Tähän meni aikaa noin 10 minuuttia. Mitäpä sitä jahkailemaan. Seppälässä shoppailimme M:lle housuja ja paitoja. Miten yllättävän mukavaa voikaan olla shoppailla miehen kanssa? Hyvinkin yllättävän mukavaa. Kiltisti M testaili minun ehdottamiani sinisiä farkkujakin ja jopa osti ne! Tähän asti olen nähnyt vain lähinnä mustia housuja. Ei koskaan sinisiä farkkuja. Vielä Selloon laskettelusuksiostoksille ja ruokakauppaan. Ihmiset olivat villiintyneet totaalisesti. Miten kauheaa voikaan yksi ainoa pyhäpäivä olla? Nähtävästi ihmiset olivat kärsineet nälkää ja janoa, sillä ruokakaupan hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Ei jauhelihaa, ei kanaa, ei leipää, ei juurikaan hedelmiä... Niinpä vaelsimme pakastealtaan kautta kotiin.

Oikein mukavan rento mutta silti toimelias päivä. Tykkäsin kovasti.

Viikon päästä olemme uudessa kodissa. Kuinka hauskaa se onkaan! On. Ja kahden päivän päästä olen työt aloittanut opettaja. Kuinka jännää se onkaan! On.