..että joku tässä nyt on pielessä. Joko minä teen jotain väärää tai sitten minulle tehdään jotain väärää. Tai sitten on väärinkäsitys. Jotain.
Tämän joulun alla en ole ostanut ainoaakaan lahjaa. En ole edes harkinnut, että askartelisin kortteja tai edes lähettäisin valmiita tiimarikortteja. En ole jaksanut. Olen aivan poikki. Lahjat on vielä hankittava, mutta kortteista olen luopunut tälle joululle.
Töissä elämä on aivan päälaellaan. Minulla piti olla joulujuhlissa vastuu omasta luokastani. Meidän piti tehdä juhlan juonto, auttaa lavasteiden siirtämisessä ja tuoda juhlan alussa saliin kynttilät kulkueessa. Kuulosti kivalta ja sopivan oppilaita vastuuttavalta. Totuus on kuitenkin se, että kaksi päivää ennen joulujuhlia totean olevani vastuussa oikeastaan ihan kaikesta. Liioittelematta.
Kutsuin joulujuhlatiimin koolle, koska kukaan muu ei sitä tehnyt. Olen tuuraava säestäjä. Juontajien kärryillä pitäjä. Äänimies. Yhteislaulujen harjoituttaja. Salin koristelija. Koristeiden valmistaja. Juhlan taustadiojen kirjoittaja ja suunnittelija. Huolehdin juhlasaliin tietokoneen, joka oli mystisesti kadonnut. Juhlassa tietokoneen käyttäjä. Henkilö, jolta voi kysyä mitä tahansa juhlaan liittyen ja minä joko tiedän vastauksen tai jos en tiedä selvitän, tai vaihtoehtoisesti hoidan epäselvän asian järjestykseen.
Ainoat hommat, joista olen onnistunut pitäytymään syrjässä, on puvustaminen ja juhlan valaistuksen asentaminen.
Puvustamisen hoitaa yksi koulunkäyntiavustajistamme, eli joulujuhliin osallistuvat muut 8 opettajaa ovat ottaneet vastuulleen seuraavat hommat: oman luokan esityksen valmistelu. (Ja yksi ystävällinen suostui tänään ottamaan vastuulleen valaistuksen, koska minä melkein itkin.)
Nämä kahdeksan kuitenkin sentään tekevät jotain. Yksi ääliö on jättänyt tuonkin homman tekemättä. Hänen luokkansa vastuulla oli saada kuntoon kaksi pientä esitystä, joista toinen ei vaadi kuin kävelemistä. Ja kuinka ollakaan, toinen esityksistä on nyt - kaksi päivää ennen joulujuhlia - ihan alkutekijöissään. Ja toista esitystä ei ole olemassakaan. Niinpä minulla yllättäen on muutama homma lisää. Järjestän puuttuvan esityksen tilalle toiset esittäjät ja autan ääliö-open luokan toisen esityksen esittäjiä parhaani mukaan. Ja miksikö minä heitä autan? Miksei se ääliö oma opettaja? No kun hän ihan hupsista keikkaa vaan, ei tänään ehtinyt tulemaan kenraaliharjoituksiin.
Näin ollen lauantaina noin 300 ihmistä juhlii minun yöunillani ja hermoni riekaleilla maksetuissa juhlissa. En saa nukuttua ja tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että töissä ja kotona lähinnä itkettää. En ymmärrä, miten tähän tilanteeseen on tultu ja miten voi olla mahdollista, ettei kukaan muu näe tässä tilanteessa oikeastaan mitään outoa. Minä EN ole tarjoutunut vapaaehtoiseksi kuin murto-osaan noista hommista. Ja silloinkin tarjoutuessani oletin, että kun tarjoudun vapaaehtoiseksi, niin vastavuoroisesti joku muu tekee jotain muita hommia.
Minulla on kuitenkin arvaus, miksi näin on käynyt. Jotenkin siinä kai kävi niin, että kukaan muu ei ottanut juhlia millään tavalla vastuulleen. Minä suostuin olemaan koollekutsuja - vaikka tämä ääliö-ope oli oikeasti vuosisuunnitelmaan kirjattu koollekutsuja. Sen jälkeen tein raakaversion juhlan kulusta, koska ajattelin, että se helpottaa suunnitelmapalaverin kulkua. Ja sen jälkeen kukaan muu ei enää olekaan tarttunut mihinkään hommaan omatoimisesti, vaan kaikki on jätetty roikkumaan. Vaikka olen erittäin suurpiirteinen ihminen, en mitenkään kestä sitä, että asiat jätetään tekemättä. Niinpä olen niitä tehnyt, jotta helpottaisin omaa stressiäni. Ja vaikka olen asiasta puhunut ja puhunut ja puhunut työtovereilleni ystävälliseen sävyyn, he vain jättävät vastuun ottamatta.
Mutta miten he voivat tehdä niin? Miten heitä ei yhtään häiritse, että minä jätän oman luokkani oman onnensa nojaan, että pystyn pelastamaan toisen joulujuhlan kenraaliharjoitukset täydeltä katastrofilta? Miten ketään ei ihmetytä, mitä minä siellä kenraaleissa ylipäätään edes teen, kun oman luokkani juhla on vasta tuon juhlan jälkeen? Miksi kukaan ei sano, että "minä voin tehdä"? Miksi he sanovat, että "Älä suostu tekemään kaikkea!!", mutta eivät sitten kuitenkaan itse tee mitään minun taakkaani helpottaakseen?
Olen jotenkin hirveän pettynyt kaikkiin työtovereihini. (Ja tietenkin tähän yhteen ääliöön.) He ovat mukavia ja sosiaalisia ja toimeliaita. Miksi he siis toimivat kuten toimivat?
Ja helppoa se on tulla sanomaan, että "älä tee". Tai kyseenalaistamaan, että "miksi ihmeessä teet, jättäisit tekemättä ja muiden vastuulle". Mitä hittoa. Sitähän minä juuri yritän. Ja minun yritykseni kuitataan jollakin "älä stressaa, jätä hoitamatta, kyllä ne sitten hoitaa, joiden tehtävä se on" -tokaisulla, ja samalla juuri tämä tokaisija itse on se, jonka pitäisi alkaa hoitaa asioita.
Lähetin tänään täysin ystävällisen mailin kollegoilleni. Kirjoitin, että tänä vuonna olen päässyt tutustumaan joulujuhlan järjestämiseen liittyviin haasteisiin. Kirjoitin 12 otsikon listan, johon sisällytin kaikki ne hommat, jotka tämän joulukuun aikana olen hoitanut. Lisäsin mukaan myös valomiehen hommat ja puvustamisen. Kirjoitin, että toivon tämän mailin auttavan ensi jouluna juhlien järjestäjiä. Ja samalla elän toivossa, että he lukiessaan edes hetken miettivät, mitkä tuon piiiitkän listan asioista he ovat hoitaneet. Yhden: "Oman luokan esitys kuntoon hyvissä ajoin". (Ja senkin huonosti eli aivan viimetipassa.)
Tänään siis aamulla kuulin ääliö-open luokassa työskentelevältä koulunkäyntiavustajalta täysin yllättäen, että rinnakkaisluokanopeni oli jättänyt luokkansa esityksen puoliksi tekemättä. (Lisäksi hän siis oli juhlatiimin koollekutsuja, joten hänen vastuullaan olisi pitänyt olla juhlien yleisilmeen ja kokonaisuuden hallinta. Minä hoidan senkin puolen.) Olisin voinut karjua ja sylkeä. Olisin voinut potkaista jotakuta. Ja koska en tietenkään voinut reagoida mitään tuohon suuntaankaan, päädyin pitämään karjunnan ja hillittömän turhautumisen kyynelet sisälläni. Näytin ilmeisesti kuitenkin aika hurjalta, sillä koulunkäyntiavustaja sanoi vakavana, että "sä näytät ihan hirveän vihaiselta". Sanoin, että olenkin. Olen aivan vitun vihainen. Niin minä sanoin. Ja sen jälkeen aloin hoitaa tämän ääliön puuttuvaa esitystä kuntoon.
En yleensä suutu ihmisille. Työkavereille en ole suuttunut vielä koskaan. En pidä riitelystä. Saatan hermostua ja ärähtää, mutta oikeasti suutun vain äärimmäisen harvoin. Nyt olen todellakin suuttunut. En haluaisi nähdä silmissäni tätä ääliötä. En haluaisi kuulla hänen mahdollisia selityksiään tai olla kuulematta hänen selityksiään. Kumpikin vaihtoehto on siis yhtä huono. Jos hän selittää, minun on pakko lopulta sanoa, että "olihan tää raskasta, mut ei se... kyllä se siitä, kato.. hehe. Oon hengissä vielä." tai jotain muuta työni ja yöunieni vajeen täydellisesti mitätöivää. Tai sitten hän ei missään vaiheessa ymmärrä edes selittää. Ja se on aivan yhtä perseestä.
En tiedä, miten pääsen tästä suuttumuksesta yli. Olen suuttunut tällä tavoin eläessäni ehkä kolme kertaa, enkä edelleenkään halua olla näiden silloisten suuttumukseni kohteiden kanssa missään tekemisissä. He ovat käyttäytyneet minua kohtaan aikoinaan niin asiattomasti, ettei minulla ole enää mitään mielenkiintoa nähdä tai kuulla heitä. Mutta nyt on kyseessä kollega, jonka kanssa minun on pakko tulevaisuudessakin olla tekemisissä.
"Sun pitää ajatella se niin, että ei se ihminen välttämättä ole paha tai huono, ainoastaan sen teot on", sanoi yksi läheisimmistä työkavereistani.
"Mutta kun sen teot kielii niin hillittömästä välinpitämättömyydestä minua ja etenkin lapsia kohtaan, että mä en kertakaikkiaan voi sitä sietää."
"Mutta se on vaan teko, koita ajatella se niin. Ei se ihminen."
"Ei se ole pelkkä teko. Teon taustalla on sen ihmisen täydellinen välinpitämättömyys ja se ei ole teko. Se on sitä ihmistä itseään."
Meidän koulussa ei jaeta vuoden korvaamattomin/vuoden uhrautujakollega/vuoden "hoidan-kaiken" -palkintoja. Miksi hemmetissä minä suostuin tähän kaikkeen?
15.12.11
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Huhhuh,
"..että minä jätän oman luokkani oman onnensa nojaan, että pystyn pelastamaan toisen joulujuhlan kenraaliharjoitukset täydeltä katastrofilta? Miten ketään ei ihmetytä, mitä minä siellä kenraaleissa ylipäätään edes teen, kun oman luokkani juhla on vasta tuon juhlan jälkeen?"
Kun kerran kysyit niin minäpä vastaan..
Kukaan ei ihmettele, koska kaikki keskittyvät omiin hommiinsa (en nyt tarkoita edes omiin hommiinsa juhlien osalta, vaan omiin hommiinsa yleisesti, vaikkapa tulevan kampaamokeikkansa miettimiseen). Kukaan ei ihmettele ääneen, koska se olisi epäkohteliasta: 'oletko hullu, älä nyt tänne tule kun tämä ei ole sinun vastuullasi jos et sitä itse omaksesi ota'.
"Miksi kukaan ei sano, että "minä voin tehdä"?"
Koska jokainen tietää, että noin sanoessaan käy hyvin helposti niinkuin sinulle on nyt käynyt.
Toivottavasti tämä ei nyt lisää vihastustasi, se ei ole tarkoitus. Olen sitä mieltä että toimit hienosti (lasten kannalta ja koulun maineen jne.)
mutta toisaalta on niinkin, että jos sillä ääliöopella on esitys tekemättä ja huomenna juhlat, niin kyllä se siihen jotain keksii (ei ehkä hienoa eikä kenelläkään ole kivaa sitä tehdessä), kun ei se niinkään anna tapahtua, että juhlassa kuulutetaan, että "nyt 3a-luokka opettajansa XXX johdolla esittää meille..." ja lavalle ei ilmesty ketään. vai?
tsemppiä, loma on pian.
Ikävä kyllä juuri kuvailemallasi tavalla olisi huomenna tapahtunut, ellei asiaan olisi puututtu. Ja tässä tilanteessa olisi siis käynyt niinpäin, että lavalle olisi kyllä todennäköisesti saapunut esiintyjiä, mutta eivät ne, jonka juontajat ovat lavalle kuuluttaneet. Nimittäin ääliön vastuulla oli juontajien juhlaan järjestäminen.
Kyseisten juontajien juonnoissa olisi edelleen virheitä, ellei muutama opettaja minun kanssani juteltuaan olisi mennyt korjaamaan väärin kirjoitetun juonnon. Lisäksi pomo kävi "ehdottamassa", että juontoja on vielä harjoiteltava. Ilman näitä ohjeita, koko juhlan eteneminen olisi siis ollut täyttä kaaosta, koska juontajat eivät olisi osanneet juontaa lavalle oikeita henkilöitä,(he eivät olisi ylipäätään tienneet, milloin juontavat ja mitä juontavat) eivätkä opettajat olisi tienneet, kenen lavalle olisi seuraavaksi tarkoitus mennä.
He siis olisivat juontaneet vääriä ihmisiä lavalle ja lavalta pois. (Mahdollista on, että juonnossa on edelleen virheitä. Se selvinnee huomenna.) Lisäksi on mielestäni täysin kohtuutonta lapsia kohtaan, että heidät pistetään lavalle itsensä nolaamaan ja huonoja esiintymiskokemuksia saamaan, jos syy on pelkästään opettajan. En pystyisi katsomaan itseäni peiliin, jos antaisin tieten tahtoen moisen tapahtua ihan silmieni edessä. Sehän on sama kuin että antaisin silmieni edessä kiusaajan tehdä hommiaan.
Lisäksi kyseenalaistan sen, että "jokainen tietää, että noin sanoessaan käy hyvin helposti niin kuin sinulle on käynyt". Aikaisempina vuosina tälläistä ongelmaa ei ole ollut, vaan kaikki ovat ihan oikeasti yhteisvoimin jakaneet vastuita. On ehkä ollut yksi tai kaksi hommista luistanutta, mutta koskaan aiemmin eivät kaikki ole luistaneet hommista.
Mielestäni opettajan työn yksi tärkeimmistä ammattimaisuudesta kertovista osista on se, että näkee asioissa kokonaisuuksia ja ymmärtää, että työhön sisältyy myös tehtäviä, joita ei lue missään - mutta silti ne on tehtävä. Lukujärjestyksessä ei lue, että "valmistele joulujuhlan diaesitys" tai "askartele matematiikan tunnille havainnollistamisvälineitä", mutta silti se pitää hoitaa. Ja tähän asti koulumme kulttuurissa on ollut itsestään selvänä, että ketään ei jätetä yksin selviämään, vaan taakkaa jaetaan kaikille (tai ainakin melkein kaikille).
Olen tänään keskustellut pitkät pätkät lähimmän esimieheni kanssa asiasta ja oletan, että viesti tämän joulujuhlan järjestelypulmista menee eteenpäin.
..ja jotain kertoo mielestäni se, että tähän hetkeen mennessä kyseinen opettaja ei ole sanallakaan maininnut siitä, että heidän toinen esityksensä on täysin tekemättä. Juhlan olisi pitänyt alkaa heidän esityksellään, joten tuntuu aika uskomattomalta, että hän huomenaamulla ryhtyisi organisoimaan juhlan aloittavaa esitystä nyhjää-tyhjästä -metodilla. Kyseinen opettaja ei minun tietojeni mukaan tiedä myöskään sitä, että tämä heidän esityksensä on nyt korvattu toisella. Hän olisi tylysti siis lähettänyt juontajansa selostamaan lavalle, miten "äsken luokkakaverimme esittivät".. vaikka mitään esitystä ei itse asiassa ole olemassakaan.
Ymmärrän tuon ongelman tosi hyvin! Itselleni olisi kova paikka 'antaa' esitysten mennä pieleen, sillä lapsethan siinä kärsii juurikin noin kuin sanot. Toisaalta noin aktiivinenkaan en ole, että ottaisin vastuuta kokonaan jollekin muulle kuuluvasta hommasta. Ainakaan noin isossa koulussa.
Tahtoisin pieneen kouluun juurikin, koska opettajuuteeni kuuluu aika tiiviisti ajatus siitä, että koko koulu on yhteinen -> puutun myös muiden kuin omien oppilaideni toimintaan & tahdon jos ei nyt tuntea, niin ainakin tietää kaikki koulun oppilaat ja sen kenen opettajan luokalla he ovat.
Täällä päin juhliin on vielä useampi päivä aikaa, niin en ehkä ihan tajunnut tuota tilanteen vakavuutta! Kuullostaa siltä, että ehkä tuolla ääliöopella on aikamoisia henkilökohtaisia ongelmia. (Olen sen verran sinisilmäinen, että kukaan opettaja ei vaan huvikseen hoida töitään huonosti ja vielä niin, että se selkeästi kostautuu oppilaille).
"Koska jokainen tietää, että noin sanoessaan käy hyvin helposti niinkuin sinulle on nyt käynyt. "
Tämän kohdan takana seison silti vielä :)
Jos ei aiemmin olekaan niin käynyt, niin tänävuonna on varmaan muillekin käynyt selväksi että hommia tippuu ihan niin paljon kuin on valmis ottamaan ja vähän päälle jos sille tielle lähtee, kun tekijöitä ei ole.
Sitä en sano, että se mikään hyväksyttävä syy olisi.
Hyvä, että olet valittanut asiasta myös 'oikeille' tahoille, useinhan se jää vaan semmoiseksi kaveriopeille urputtamiseksi joka vaan vaikeuttaa ilmapiiriä & seuraavien juhlien järjestämistä entisestään! Ehkä teillä on syytä miettiä myös sitä, että onko noin suurten (paljon valmistelua vaativien) juhlien järjestäminen välttämätöntä, jos sitä ei sitten kuitenkaan saada kunnialla hoidettua. (Tarkoitan nyt kunnialla= reilusti & ketään kohtuuttomasti rasittamatta, en niinkään sitä miten juhlat sitten käytännössä onnistuvat)
En minäkään olisi ikimaailmassa koskaan ikinä ikinä milloinkaan sanonut ennen tätä joulua olevani "noin aktiivinen, että ottaisin vastuun kokonaan jollekin muulle kuuluvasta hommasta". En ole ollut tähän mennessä missään määrin ns. jokapaikanhöylä vaan nimenomaan hoitanut oman tonttini. Juuri siitä syystä tämä nyt tapahtunut tuntuukin niin käsittämättömältä. Mutta nyt siis tiedän paremmin. Nyt tiedän, että en ole valmis siihen, että joulujuhlasta tulee täysi katastrofi, jos minun on siihen mahdollista vaikuttaa. En pysty seuraamaan sivusta, miten kollega(t) jättää hommansa niin levälleen, että vielä joulujuhlaviikollakaan ei ole oikeastaan mitään selvyyttä siitä, mitä joulujuhlissa tulee tapahtumaan. Jatkossa en aio tätä hommaa enää yksin ryhtyä tällä tavalla hoitamaan, se on niin varma kuin varmaksi voi väittää (eli ei todellakaan 100% varma nykyisten kokemusteni valossa), mutta en jatkossakaan aio seurata sivusta, miten joulujuhlan annetaan mennä pieleen. Ajatus on, että tulevaisuudessa voi kertoa tästä tämän joulun kokemuksestani ja vedota kollegoitteni ammattimaisuuteen siinä, ettei vastaavaa pääse enää tapahtumaan.
Ja ison (muistaakseni yli 600 vai peräti 700? oppilaan) koulun opettajana tahtoisin puolustaa isoa koulua: minä tunnen oppilaista jos nyt en kaikkia, niin ainakin 80% kasvoilta ja kaikki tuntevat minut. En ehkä muista kaikkien luokanopettajia tai luokanvalvojia, mutta yli kuuden vuoden talossaoloajan perusteella tunnen suurimman osan vuosien takaa ja olen nähnyt heistä suuren osan kasavavan ekaluokkalaisista aina yläkoululaisiksi asti. :) Ja vaikken muista läheskään kaikkien nimiä (unohtelenhan välillä omien oppilaidenkin nimiä - huono nimimuisti), niin tiedän heidän historiastaan enemmän kuin he itse voisivat koskaan arvata.
Ja minä totta vieköön puutun ihan jokaisen käytävällä vastaan tulevan urpoilijan urpoiluihin. Niin meidän koulussamme tekevät lähes kaikki opettajat. Lisäksi minua moikkaavat nimeltä päivittäin oppilaat, jotka eivät ole koskaan olleet luokallani tai joita en ole ikinä missään tilanteessa opettanut. Eli ei ison koulun arki ihan kauhean "anonyymiä" tai "harmaan massan kanssa elämistä" ole. ;) Onneksi.
Hyvä, jos teillä on noin!
Itse olen tehnyt sijaisuuksia isoissa (ja keskikokoisissa, oikeastaan aika pienissäkin) kouluissa ja mieleen on painunut esim. välitunnilla kerran toisen open kanssa ollessani muutama oppilas teki jotain kiellettyä (ei mitään erityisen pahaa sinällään, mutta semmosta selkeää välinpitämättömyyttä koulun omaisuutta kohtaan, että olis ollut mielestäni syytä tulla jatkoseuraamuksia.
Mutta kello soi, pojat meni sisään, toinen ope ei tiennyt yhtään kenen luokalta ne olivat ja asia jäi sitten siihen. Jotenkin tuntui tosi vieraalta, että välituntivalvontaa pitää tavallaan semmoinen aina vaihtuva poliisi joka ei tunne ketään eikä kukaan sitä. jos se sattuu paikalle kun tehdään jotain kiellettyä niin se mäkättää, mutta jos juostaan karkuun niin asia jää useimmiten siihen.
Riippuu tietty henkilökunnasta enempi kuin koulun koosta, mutta pienessä koulussa on helpompi itse vaikuttaa asiaan :) Jos on kaksiopettajainen koulu ja minä toisena, niin sehän on jo heti 50% opeista täydellisiä ;)
Tsemppiä töihin ja rauhaisaa lomaa!
Lähetä kommentti