hermolepo

"Riittääkö sulle pelkkä tiistain lepo? Jos olisit keskiviikonkin ja tulisit vaan siihen keskustelutilaisuuteen?"

"Kyllä mä tulen jo keskiviikkona. On töitä sen verran tekemättä, etten hyötyisi kotona olemisesta mitään, kun stressaisin töitä, joita en saisi kotoa käsin tehtyä."

"Okei."

"Pistän jotain ohjeita sijaiselle..."

"Kyllä me täällä selvitään, ei tarvita ohjeita, lepäät vaan."

"Pistän ohjeita, niin on helpompi sitten levätä."
----------

Yksi inhottavimmista oireista tämän kaiken takia on se, etten pysty käyttämään mielikuvitustani. Tähän asti olen aina rakastanut sitä henkistä palapeliä, minkä parissa joululahjoihin liittyen puuhaan. Pohdin ja käyn ajatustyötä. Mikä lahja sopisi kenellekin? Mitä veli mahtaisi haluta? Tai mitä hän ei ole keksinyt haluta, mutta minä keksin että hän voisi siitä ilahtua.. Entä äiti? Puhkun iloa ja mielikuvitus pursuttaa tietoisuuteen kaikkia ideoita. Nyt minulla ei ole ainoaakaan ideaa. Mielikuvitus on ihan jäässä. En oikein osaa selittää, miltä se tuntuu. Ikään kuin en pystyisi keskittämään ajatuksiani yhteen asiaan. Pystyn toimimaan ja liikkumaan, mutta suunnitelmallisuus on täysin kadoksissa. En pysty suunnittelemaan, mitä tekisin ruuaksi tai milloin siivoan tai tiskaan. Tai milloin menen nukkumaan. Kaikki yritykset tehdä suunnitelmia tuntuvat ahdistavalta.

Nukuttaa. Toisaalta ei. Lähden jouluostoksille, koska se lienee jollain tavalla parasta hermolepoa sairaslomapäivänä. Saan tehtyä asioita, jotka työpaikan tilanteen takia ovat jääneet tekemättä. Ja ehkä sen jälkeen nukun vähän lisää. Todistuksetkin mietin jo alustavasti valmiiksi. Teen siis töitä sairaslomallakin, mutta ehkä se on ihan ok, jos se mielestäni helpottaa?