selvittelyn vuoro

Juhlat on nyt hoidettu.

En saanut paniikkikohtausta tai itkenyt töissä - vaikka lähellä olikin useampaan kertaan. Ääliöope ei tullut puhumaan minulle ja näin jälkeenpäin luulen, että hän varmaan pelkäsi minua tänään. En pystynyt ottamaan edes katsekontaktia tähän henkilöön ja kuljin häntä vältellen, jotta säästyisimme riidalta.

Puhuin iltapäivällä ystävä L:n kanssa asiasta ja hän nauroi, että tällä opettajalla on varmaan ollut kusi sukassa tai jännäpissa housussa, sillä L:n mielestä olen lähes pelottava, kun otan viileän (taisi käyttää sanaa "jäisen") tilanteesta selviämistä helpottavan asenteeni käyttöön.

Ääliöopettaja ihan oikeasti sitten toi juontajansa juhlaan niin, että he eivät saaneet kertaakaan harjoitella juontoa niin kuin se oikeasti juhlassa menee. Sillä hetkellä, kun yleisö istui jo juhlasalissa ja juhlan piti alkaa, ryhtyivät jännityksestä tutisevat oppilaat kyselemään juonnon niitä osasia, joiden avulla juonnot oli tarkoitus hoitaa. Jääpala vatsassani oli melkoinen, kun kannoin juontajille omien oppilaideni itse itselleen valmistamat juonnon osaset ensimmäistä kertaa nähtäväksi. Musiikki alkoi soida ja juontajat passitettiin lavalle.

"Älä hoida, kyllä ne hoitaa, joille se kuuluu." Ai ihan todellako? Siltäkö tämä vaikuttaa?

L ihmetteli puhelimessa, että "Eikö kukaan sanonut sulle, että mä voin auttaa?" Ei. Kukaan ei sanonut niin. "Mutta... Mutta.. Jos sä sanoit, ettet jaksa ja että sulla on liikaa hommia, niin.. niin eikö kukaan sanonut, että voi auttaa?" Ei. Tajusin sen itsekin vasta nyt. Kaikki sanoivat, että "Älä suostu tekemään." He eivät sanoneet, että "minä voin auttaa". Absurdia.

Nyt tilanne on siis se, etten minä ole kykenevä juttelemaan ääliöopettajan kanssa tästä asiasta. Alkaisin itkeä ja mitätöisin koko jutun. En osaisi livenä pitää puoliani, koska olen niin väsynyt. Niinpä konsultoin ystävä L:aa ja sain hänet auttamaan mailin kirjoittamisessa. Kirjoitin siis tekstin, jossa avasin, miksi toimin kuten toimin ja listasin kaiken sen, mitä tämä ääliö jätti minun hoidettavakseni. Kirjoitin myös, että pistän mailin johdolle tiedoksi. L luki mailini ja sain sille hänen hyväksyntänsä. L sanoi, että maili on asiallinen ja sen voi lähettää. Kirjoitin, etten ole tällä hetkellä kykenevä keskustelemaan ääliön kanssa tästä asiasta. Jos hän haluaa jollain tapaa selittää toimintaansa tai avata muutoin näkökulmaansa minulle, hän voi kirjoittaa omalta osaltaan myös mailin.

Kirjoitin rehtorille ja apulaisrehtorille saatesanoiksi, että haluaisin selvittää tämän konfliktin, mutta minulla ei ole siihen keinoja.

Nyt jään odottamaan. Nyt en suostu enää olemaan se aktiivinen osapuoli vaan nyt olen oman osani tehnyt. Ehkä saan jonkin selityksen. Jos en saa, jää kyseisestä ihmisestä niin paska maku suuhun, etten voi kuvitella hänen kanssaan enää mitään syvempää yhteistyötä. Sen jälkeen me olemme vain samassa rakennuksessa töissä, hän tekee mitä tekee ja minä teen jotain ihan muuta.