Selkiä. Lisää selkiä. Pahalta haiseva alkoholistinainen, joka on äkäinen. "Minä tahdon eturiviin! Täällä on myös Tarja Halonen! Eturiviin! Mitä te seisotte siinä edessä?!" Hän tarttuu kädestäni ja puhaltaa pahaa hajua naamalleni. "Me ollaan tälläsiä lyhyitä! HAhahah! Eikö vaan! EIKÖ VAAN!" "Päästä irti." "Hahahah! Eturiviin vaan, vai mitä!!" "Päästä irti. IRTI." Riuhtaisen itseni kauemmas. Ja pikkuhiljaa minä lyhyenä siirryn eteenpäin väkijoukossa. Ketään ei tunnu häiritsevän, että siirryn eteenpäin. En ole kenenkään näköesteenä. Varpaat alkavat jäätyä. Näen edelleen lähinnä vain selkiä. Välillä vilahtaa jotain muutakin selkien lisäksi.
Ja sitten alkaa huuto. Ja voi sitä paineen määrä, millä ihmiset tunkevat. Jalat voisi nostaa irti maasta, koska ympäröivät ihmiset litistävät minua yhteen asentoon, johon jaloillani ei ole mitään sanottavaa. Nostan käteni muiden mukana ylös ja kiskon tuoretta happirikasta ilmaa niskat vääränä jostain kaukaa. CO NAN CO NAN CO NAN! Näen käden. Lopulta vilahtavat myös punaisten hiuksien kuorruttama pää. (Hiukset tosin olivat paljon vähemmän punaiset kuin odotin.) Mutta sitten selät peittävät taas kaiken. Ihmiset kirkunan lisäksi ei kuulu mitään muuta, koska äänentoisto on hajonnut. Sitten hän on mennyt. Vain tullakseen kohta uudestaan. Väkijoukko puskee lähes hysteerisesti eteenpäin. Minä en näe enää yhtään mitään muuta kuin edessä olevan ihmisen takkikankaan. En edes yritä nähdä muuta, sillä olen kuin silli purkissa suolattuna. Eväkään ei värähdä.
Huonosti järjestetty tilaisuus, epäilemättä. Mutta nyt olen nähnyt livenä Conanin hiustupsun ja pikkuriikisen hetken sitä kuuluisaa narutanssia, jossa lanne keikkuu näkymättömien narujen ohjaamana. Kyllähän te sen tanssin tiedätte.
Ja varpaatkin ovat jo sulaneet puolitoistatuntisesta pakastelusta huolimatta.
Ja sitten alkaa huuto. Ja voi sitä paineen määrä, millä ihmiset tunkevat. Jalat voisi nostaa irti maasta, koska ympäröivät ihmiset litistävät minua yhteen asentoon, johon jaloillani ei ole mitään sanottavaa. Nostan käteni muiden mukana ylös ja kiskon tuoretta happirikasta ilmaa niskat vääränä jostain kaukaa. CO NAN CO NAN CO NAN! Näen käden. Lopulta vilahtavat myös punaisten hiuksien kuorruttama pää. (Hiukset tosin olivat paljon vähemmän punaiset kuin odotin.) Mutta sitten selät peittävät taas kaiken. Ihmiset kirkunan lisäksi ei kuulu mitään muuta, koska äänentoisto on hajonnut. Sitten hän on mennyt. Vain tullakseen kohta uudestaan. Väkijoukko puskee lähes hysteerisesti eteenpäin. Minä en näe enää yhtään mitään muuta kuin edessä olevan ihmisen takkikankaan. En edes yritä nähdä muuta, sillä olen kuin silli purkissa suolattuna. Eväkään ei värähdä.
Huonosti järjestetty tilaisuus, epäilemättä. Mutta nyt olen nähnyt livenä Conanin hiustupsun ja pikkuriikisen hetken sitä kuuluisaa narutanssia, jossa lanne keikkuu näkymättömien narujen ohjaamana. Kyllähän te sen tanssin tiedätte.
Ja varpaatkin ovat jo sulaneet puolitoistatuntisesta pakastelusta huolimatta.
2 kommenttia:
enpä olisi uskonut, että siellä on noin kova tungos, mutta hyvä sinä, jaksoit nähdä vaivaa ja näit conanin punaiset hiukset. se on kyllä hauska mies.
Juu. Nyt se on nähty. En edes ole mikään erityisen innokas fanittaja, mutta olihan se ihan hienoa. Nähdä nyt Kuuluisa Ihminen Atlantin takaa. On se jotain.
Lähetä kommentti