21.2.06

hulda huolettomat ja heikki hutilukset

Minä olen nähtävästi yksi sadoista. Ehkä jopa yksi tuhansista. En olekaan tässä tilanteessa siis yksin. Myös niin kovin kovin KOVIN monet muut ovat kadottaneet avaimensa kuluvan helmikuun aikana. Ja mistä tämän voi tietää? Siitä, että menee vierailemaan Helsingin poliisisetien luokse löytötavaraosastolle.

"Hei... Avaimet katos.."
"Ylin laatikko. Avaa se."
"No.. Hm. Kiitos."

Alemmissa laatikoissa on päiväyksiä: Maaliskuu 2006, huhtikuu 2006, toukokuu 2006... Avaan ylimmän laatikon. Ja voi herranjesta sitä avaimien määrää. Satoja avaimia. Ura-avaimia. Elektronisia kulkulätkiä. Kotiavaimia. Avaimenperiä. Loputtomiin. Kauhon kourillani avainkasaa ja etsin omaani. Kiltit mussukat avaimet kultapöppiäiset jooko jooko jooko olkaa täällä PLIIS. Painostava hiljaisuus. Ainoastaan avainten kilinää. Kurkistan myös laatikoston päällä olevaan koriin. Siinä ovat tänään saapuneet yksilöt. Ehkä parisenkymmentä koditonta avainta. Ei. Siellä ei ole minun omiani. Olen murtunut. Mitä nyt neuvoksi? En vain keksi.

Mutta sinulle, hyvä avaimet kadottanut yksilö: Mene hyvä ihminen äkkiä käymään poliisiasemalla. Siellä niitä on vaikka kuinka hirveästi. On suuri mahdollisuus, että juuri sinun kadonneet avaimesikin ovat siellä yksin omistajaa odottamassa.

Minua ei onnistanut. Toivottavasti sinulla on parempi tuuri.

Ei kommentteja: