29.8.09

jännää.

Puhelin soi.

"Sulle ois kuukauden päästä täällä pentu."

"En mä millään voi näin nopeasti ottaa toista koiraa. Puolen vuoden päästä sitten..."
"Joo, mut mieti asiaa. Ilmotat sitten."
"Mutta kun.. En mä millään näin nopeesti voi. Sori.."
"Ok. No mut tehdään niin, että ilmotat kun oot miettinyt asiaa."
"Hehehhe.. Joo, mut en mä näin nopeella aikataululla.."
"No mut soitellaan! Ilmottele, moi!"

Pistän kännykän taskuuni. Istun nurmikolle. Varmaan keppiä suussaan raahaava seuralaisenikin kuulee aivojen raksutuksen.

Kaivan kännykän taskustani. "Kirjoita uusi viesti."

"Voihan perkele, sait mut harkitsemaan asiaa."

Päivää myöhemmin olen sopinut kasvattajan kanssa, että maanantaina soitellaan ja sovitaan vierailusta. Menen siis vain katsomaan. Ihan vaan katsomaan. Jos emä ei ole sellainen, jonka voisin itsekin ottaa, jää koko asia siihen.

Silti.. Aamulenkillä katselin karvanaamaani ja ajattelin, että eipä se tiedä että kohta niitä on kaksi. Ehkä. Toivottavasti. Jaiks.

2 kommenttia:

Heiniäinen kirjoitti...

:)

Olen seurannut pari vuotta blogiasi, enkä ole vielä tainnut kommantoida kertaakaan. Olet kuitenkiin kirjainmerkeissäni, vaikka tietokoneenikin on vaihtunut;) Seuraan päivittäin koira- ja koulu-uutisiasi, olen itsekin opettaja: - ja varsinkin koiraihminen)Tykkään tyylistäsi kirjoittaa, hyvässä ja pahassa. Vomia:)

pimpula kirjoitti...

Oho, joku on jaksanut noinkin pitkään. :) Tosi kiva kuulla. :)