..Varmaan polyyppi, sama kuin veljelläsi."
Ensin oli ihan, että okei. Sitten ei ollut niin okei.
"Mammografia ja vatsa ihan ok."
Miten mä voisin.. En jaksa, jos tästä syksystä tulee vaikea. En halua palata siihen tunteeseen. Voin tehdä ihan mitä tahansa, että kyseessä tosiaan on polyyppi. Ihan mitä tahansa. Vaikka kirveellä sormi poikki. Ihan mitä tahansa. Kuka kertoo, mitä voin uhrata?
Kuvottaa.
MÄ EN OIKEASTI JAKSA TÄTÄ ENKÄ HALUA MENNÄ TÖIHIN IHAN PASKANA enkä halua olla menemättäkään en ole valmis luovuttamaan
Ensin oli ihan, että okei. Sitten ei ollut niin okei.
"Mammografia ja vatsa ihan ok."
Miten mä voisin.. En jaksa, jos tästä syksystä tulee vaikea. En halua palata siihen tunteeseen. Voin tehdä ihan mitä tahansa, että kyseessä tosiaan on polyyppi. Ihan mitä tahansa. Vaikka kirveellä sormi poikki. Ihan mitä tahansa. Kuka kertoo, mitä voin uhrata?
Kuvottaa.
MÄ EN OIKEASTI JAKSA TÄTÄ ENKÄ HALUA MENNÄ TÖIHIN IHAN PASKANA enkä halua olla menemättäkään en ole valmis luovuttamaan
2 kommenttia:
Täällä on sormet ristissä. Koita jaksaa odotusta.
Hei Hemuli! Löysin tänne Leen@n blogin kautta. Kirjoitit, että et voi olla ajattelematta, että hän voisi olla äitisi. Koen hyvin samalla tavalla. Surullisena luen blogiasi. Minunkin äitini sairastui syöpään, mutta hän meni hoitoon aivan liian myöhään ja kuoli vain 54-vuotiaana viime kesäkuussa. Viime kevät oli kamalaa aikaa, mutta samalla aika pysähtyi, sillä pian tiesimme, ettei mitään ollut tehtävissä. Olen samalla alalla mitä sinäkin. Jos joskus haluat kirjoitella, saat minuun yhteyden blogin kautta.
Voimia, äitisi voi tosiaan vielä parantua. Toivon niin. <3
Lähetä kommentti