Tänään se alkoi virallisesti ja oikein kunnolla. Jättimäinen lauma ekaluokkalaisia ja kameroineen heiluneita vanhempia valtasi koulun. Vähä vähältä vanhemmat löysivät lapsineen oikeat paikat ja lopulta vanhemmatkin saatiin ohjattua pois luokkatiloista ensimmäistä koulupäivää "häiritsemästä". ;) Aika suoraan sai vanhemmille sanoa, että "nyt olisi teidän aikanne jättää meidät tänne opiskelemaan". Lopulta olimme luokassa sen porukan kesken, jonka seurassa vietämme tulevat vuodet.
Aikamoisia kirppuja olivat. Viittaaminen oli tuttua ja osasipa joku perustella senkin, miksi pitää viitata. Tehtiin nimilappuja, valmistettiin reissuvihkot ja selattiin Aapisia. Niin ja koottiin palapelejä. Ja palapelien kokoamisperiaate tuli suoraan lapsilta. "Tässä on neljä palapeliä mennyt muuttolaatikoissa ihan sekaisin. Miten ihmeessä me voitais ne saada taas kuntoon?" Ja sieltä oppilailta ne ideat tulivat. Ja niitä lähdettiin toteuttamaan. Lopulta nurkissa kökötti innokkaasti pulputtavia palapelijoukkueita, jotka muodostuivat ihan itsekseen. Kaikille löytyi jotain tekemistä. Osa lajitteli paloja, osa kokosi jo lajiteltuja paloja. Osa palapeleistä valmistuikin jo. Ja palapelit olivat siis ihan oikeasti menneet vahingossa sekaisin, tämä ei ollut lavastettu tilanne. :)
Kyllähän siitä 22 oppilaan porukasta nousi heti oppilaita, joiden nimi jäi nopeammin mieleen kuin jonkun toisen nimi. Ja tulipa huomattua sekin, että kirpuilta tosiaan satelee halauksia ja sellaista glooriaa helisevää ihailuääntä opettajalle ihan heti. Olin hyvin otettu, miten monimutkaisia ohjeita oppilaat pystyivät ottamaan vastaan. Ehdittiin liimata ja leikata vaikka mitä ja päällystää reissuvihkot. Oppilaat malttoivat - vieraskoreuttaan tai ihan muutenkin - odotella vuoroaan, kun aikuiset kiersivät luokassa auttamassa ja neuvomassa. Kestivätpä myös tosi hienosti mitä erilaisempia häiriötekijöitä ja luokassa oli hyvä tekemisen meininki.
Kai minusta sitten vaan on myös alkuopetustyöhön. En olisi uskonut, että se käy näin luontevasti. Annoin lyhyitä ohjeita. Toistin monesti ohjeet ja pistin vielä oppilaatkin toistamaan kuulemansa ohjeet.
Päivän aikana tulin halatuksi.
Istuin pöydän alla rakentamassa palapeliä.
Vaihdoin paikkaa villiintyneen pojan kanssa.
Kannoin erään tapauksen opepöydältä omalle paikalle.
Kurtistin kulmiani ja sanoin, että "ei kai minun ensimmäisenä päivänä tarvitse pojat teille hermostua :O" Ei tarvinnut. ;) Pelkkä vinkkaus riitti. (Tällä kertaa. :D )
Alkuopettajan arki puski päälle välittömästi. And I like it. ;)
Aikamoisia kirppuja olivat. Viittaaminen oli tuttua ja osasipa joku perustella senkin, miksi pitää viitata. Tehtiin nimilappuja, valmistettiin reissuvihkot ja selattiin Aapisia. Niin ja koottiin palapelejä. Ja palapelien kokoamisperiaate tuli suoraan lapsilta. "Tässä on neljä palapeliä mennyt muuttolaatikoissa ihan sekaisin. Miten ihmeessä me voitais ne saada taas kuntoon?" Ja sieltä oppilailta ne ideat tulivat. Ja niitä lähdettiin toteuttamaan. Lopulta nurkissa kökötti innokkaasti pulputtavia palapelijoukkueita, jotka muodostuivat ihan itsekseen. Kaikille löytyi jotain tekemistä. Osa lajitteli paloja, osa kokosi jo lajiteltuja paloja. Osa palapeleistä valmistuikin jo. Ja palapelit olivat siis ihan oikeasti menneet vahingossa sekaisin, tämä ei ollut lavastettu tilanne. :)
Kyllähän siitä 22 oppilaan porukasta nousi heti oppilaita, joiden nimi jäi nopeammin mieleen kuin jonkun toisen nimi. Ja tulipa huomattua sekin, että kirpuilta tosiaan satelee halauksia ja sellaista glooriaa helisevää ihailuääntä opettajalle ihan heti. Olin hyvin otettu, miten monimutkaisia ohjeita oppilaat pystyivät ottamaan vastaan. Ehdittiin liimata ja leikata vaikka mitä ja päällystää reissuvihkot. Oppilaat malttoivat - vieraskoreuttaan tai ihan muutenkin - odotella vuoroaan, kun aikuiset kiersivät luokassa auttamassa ja neuvomassa. Kestivätpä myös tosi hienosti mitä erilaisempia häiriötekijöitä ja luokassa oli hyvä tekemisen meininki.
Kai minusta sitten vaan on myös alkuopetustyöhön. En olisi uskonut, että se käy näin luontevasti. Annoin lyhyitä ohjeita. Toistin monesti ohjeet ja pistin vielä oppilaatkin toistamaan kuulemansa ohjeet.
Päivän aikana tulin halatuksi.
Istuin pöydän alla rakentamassa palapeliä.
Vaihdoin paikkaa villiintyneen pojan kanssa.
Kannoin erään tapauksen opepöydältä omalle paikalle.
Kurtistin kulmiani ja sanoin, että "ei kai minun ensimmäisenä päivänä tarvitse pojat teille hermostua :O" Ei tarvinnut. ;) Pelkkä vinkkaus riitti. (Tällä kertaa. :D )
Alkuopettajan arki puski päälle välittömästi. And I like it. ;)
1 kommentti:
Ihanaa, että nautit työstäsi! :)
Lähetä kommentti