En tahdo edes ajatella, että odotan. Mutta silti se pamahtaa mieleen aina siinä vaiheessa, kun kiire loppuu ja jää aikaa ajatella.
Pelkään jo etukäteen äidiltä tulevia puheluita. Ajattelin, että jos itse kuolisi niin ei tarvitsisi koskaan tietää. En toki tosissani, mutta ajatuksen tasolla.
Sitten on niitä ajatuksia, että "tulee mitä tulee ihan sama". Olen kai jossain määrin väsynyt pelkäämään. Tulee hetkiä, kun olen ihan turta ja tulee mieleen pahoja ajatuksia, että ihan mitä tahansa kunhan tämä pelkääminen ja odottaminen päättyisi.
Pelkään jo etukäteen äidiltä tulevia puheluita. Ajattelin, että jos itse kuolisi niin ei tarvitsisi koskaan tietää. En toki tosissani, mutta ajatuksen tasolla.
Sitten on niitä ajatuksia, että "tulee mitä tulee ihan sama". Olen kai jossain määrin väsynyt pelkäämään. Tulee hetkiä, kun olen ihan turta ja tulee mieleen pahoja ajatuksia, että ihan mitä tahansa kunhan tämä pelkääminen ja odottaminen päättyisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti