ääh.

Miksi hitossa pitää tulla tälläsiä itkuhetkiä. L oli kärtsännyt mut varareksille tästä asiasta, kun vähän niin kuin sivulauseessa annoin siihen kärtsäämiseen luvan. Varareksi laukkasi koko päivän mun perässä ja viimein iltapäivästä nappasi puhutteluunsa. "Miten menee?" Plääh. Ihan hirveetä nieleskelyä ja itsensä kasailua. Yhden lauseen sain asiasta sanottua. Onneksi sillä hetkellä oppilas koputti ovelle, sain hetken hengittää ja huomaavaisesti pomo vaihtoikin heti aiheen töissä jaksamiseen. Kaksi oppilasta lisää poistuu muutamaksi viikoksi pienryhmätyöskentelyyn ja tuntuu siltä, että saan tukea niin paljon kuin kukaan ikinä voi saada.

Miten ihmeessä pystyn vastaamaan äidin puheluun, kun hän ehkä tänään tai huomenna ilmoittaa ohutneulanäytteen tulokset? Minun pitäisi olla jo kasassa.

Mutta en ole.