Tuparit tuparoitu. Porukkaa oli lähes ruuhkaksi asti. Hauskaa oli ja eräitä vieraista jaksoi hyvinkin pitkään huvittaa "komennusääneni", kun järjestin yli 20 ihmistä viidessä minuutissa kämpästä ulos kohti bussipysäkkiä. No. Jotain on opettajankoulutuslaitos opettanut minullekin. Porukkaa ei hissuttelemalla ja hyssyttelemällä saa liikkeelle. Reipas ja kuuluva ääni on nopean toiminnan aa ja oo.
Harmi kyllä illan päätteeksi koettiin elämän suuria draamatilanteita, kun lapsuudenkaverini onnistui saattamaan minut ja opiskelijaystäväni/ex-kämppikseni todella ikävään tilanteeseen. Lapsuudenystäväni väitti täysin varmana kämppistäni ikäväksi ihmiseksi ja vittumaiseksi tyypiksi. En ymmärtänyt humalatilan takia juuri yhtään mitään enkä ainakaan sitä, mistä riita sai alkunsa. Näin selvin päin tilanne ei ole muuttunut miksikään. En edelleenkään tajua, mistä lapsuudenystäväni onnistui riidan luomaan, koska kämppikseni vihaa tappelemista. Tai no. Oikeastaan lapsuudenystäväni riiteli yksin, mutta onnistui saamaan kämppikseni itkemään hysteerisesti. Ihana tilanne. Olin kevyesti (?) vihainen lapsuudenystävälleni. Eikä kyllä tee yhtään mieli kutsua häntä oikeastaan enää yhtään minnekään koskaan. Olen tehnyt tilanteesta tulkinnan, että minusta oltiin mustasukkaisia. En olisi saanut jutella niin paljon kämppikseni kanssa. Olin kuulemma muljautellut silmiäni merkitsevästi. Samoin oli tehnyt kämppikseni. Ja näistä muljautuksista oltiin tehty tulkintoja, jotka johtivat todella epäkohteliaaseen käytökseen lapsuudenystäväni puolelta.
Olen lähes aina humalassa oikein hyvällä (toisinaan oikein superhyvällä) tuulella. Tänään käymieni keskustelujen perusteella olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, että lapsuudenystävälleni on tavallista riidellä humalassa. Ihanaa. Etenkin ihanaa on se, että hän onnistui riitelemään itselleen vieraan ihmisen kanssa.
Ja näin hän on saattanut itsensä tilanteeseen, jossa joudun harkitsemaan, mihin seuraan haluan hänet tuoda. En minä tarkoituksella halua tuoda paikalle ihmistä, joka on riita-altis. Edelleen korpeaa tuollainen käytös.
Lauantai sujui nälkä- ja väsymyskrapulassa ja morkkiksen kourissa kiitos lapsuudenystäväni. Nolottaa, että minulla on tuollainen ystävä. Ja että meninkin kutsumaan hänet paikalle. Helkkari.
Huomenna alkaa töissä kevään viimeinen jakso. Maanantain lukujärjestys on muuttunut sellaiseksi, että pääsen töistä jo kahdeltatoista. Ihanaa. Kerrassaan ihanaa.
Harmi kyllä illan päätteeksi koettiin elämän suuria draamatilanteita, kun lapsuudenkaverini onnistui saattamaan minut ja opiskelijaystäväni/ex-kämppikseni todella ikävään tilanteeseen. Lapsuudenystäväni väitti täysin varmana kämppistäni ikäväksi ihmiseksi ja vittumaiseksi tyypiksi. En ymmärtänyt humalatilan takia juuri yhtään mitään enkä ainakaan sitä, mistä riita sai alkunsa. Näin selvin päin tilanne ei ole muuttunut miksikään. En edelleenkään tajua, mistä lapsuudenystäväni onnistui riidan luomaan, koska kämppikseni vihaa tappelemista. Tai no. Oikeastaan lapsuudenystäväni riiteli yksin, mutta onnistui saamaan kämppikseni itkemään hysteerisesti. Ihana tilanne. Olin kevyesti (?) vihainen lapsuudenystävälleni. Eikä kyllä tee yhtään mieli kutsua häntä oikeastaan enää yhtään minnekään koskaan. Olen tehnyt tilanteesta tulkinnan, että minusta oltiin mustasukkaisia. En olisi saanut jutella niin paljon kämppikseni kanssa. Olin kuulemma muljautellut silmiäni merkitsevästi. Samoin oli tehnyt kämppikseni. Ja näistä muljautuksista oltiin tehty tulkintoja, jotka johtivat todella epäkohteliaaseen käytökseen lapsuudenystäväni puolelta.
Olen lähes aina humalassa oikein hyvällä (toisinaan oikein superhyvällä) tuulella. Tänään käymieni keskustelujen perusteella olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, että lapsuudenystävälleni on tavallista riidellä humalassa. Ihanaa. Etenkin ihanaa on se, että hän onnistui riitelemään itselleen vieraan ihmisen kanssa.
Ja näin hän on saattanut itsensä tilanteeseen, jossa joudun harkitsemaan, mihin seuraan haluan hänet tuoda. En minä tarkoituksella halua tuoda paikalle ihmistä, joka on riita-altis. Edelleen korpeaa tuollainen käytös.
Lauantai sujui nälkä- ja väsymyskrapulassa ja morkkiksen kourissa kiitos lapsuudenystäväni. Nolottaa, että minulla on tuollainen ystävä. Ja että meninkin kutsumaan hänet paikalle. Helkkari.
Huomenna alkaa töissä kevään viimeinen jakso. Maanantain lukujärjestys on muuttunut sellaiseksi, että pääsen töistä jo kahdeltatoista. Ihanaa. Kerrassaan ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti