ihmeiden aika ei ole ohi.

...sillä eilen oli aivan pulmallisen vaikeaa kuluttaa kaikki pisteet. Ja kaikkihan ne pitää kuluttaa, muuten syö liian vähän - näin sanoi jo ryhmänvetäjäkin. Se on terveellistä, koska enhän minä tässä mihinkään nälkäkuurille ole ryhtymässä. Aamuinen hedelmäsalaatti osoittautui nälkää tehokkaasti poistavaksi ratkaisuksi. Myös wokki oli ehdottoman toimiva ruoka.

Vettä en muista juoda tarpeeksi, se on selvä. Hyvä kun litran joisin, jos jättäisin asian oman onnensa nojaan. Pitänee opetella juomaan vettä enemmän, sillä voisin kuvitella, ettei kaksi desiä koulun ruokailussa riitä kattamaan päivän vesitarvetta aamukuudesta iltaneljään asti. En vain kerta kaikkiaan muista juoda tarpeeksi.

Tänään opetin mukuloille sormiaakkoset. Siis "viittomakieltä". Olivat kovin innoissaan ja pari tyttöä tulikin vaatimalla vaatimaan, että asia tulisi läksyksi. Suostuivat lähtemään liikuntatunnille vasta, kun lupasin että sormiaakkoset ovat läksynä. Liikuntatunti olikin sujunut huhujen mukaan viittoen siihen pisteeseen asti, että liikkaope oli aika kypsä koko asiaan. ;)

Tänään sain taas kehua luokkaani. Ne kutaleet osasivat olla ihan hiljaa, kun osa teki koetta. Itse saivat keksiä hiljaista tekemistä. Onnistui aivan uskomattoman hienosti se. Oikein mukavaa kehua. Hyvä hyvä hyvä! Jospa vaikka kotiutuisi täältä töistä taas. En minä kotiin osaa lähteä. Kaveri väitti eilen, että opettajien työpäivät lyhenevät, kun he ovat olleet alalla pidempään. Epäilen vahvasti. Aina tässä tunteja varten kuitenkin pitää valmistaa materiaalia ja suunnitella tulevia päiviä.