Miten vinksahtaneesti isä, isäpuoli, äiti tai äitipuoli voi lastaan kohtaan käyttäytyä? En nyt puhu laittomuuksista ja irstauksista, vaan toisten silmissä varmasti hyvissä aikeissa ja rehellisin mielin tehdystä karhunpalveluksesta. Luokallani on oppilas, joka tietää olevansa koulukiusattu. Mielestäni tämä käsitys on vanhentunut. Hän on varmasti kyllä kiusattu aiempina vuosina. Mutta koska hänelle on asiasta hyvinkin paljon puhuttu, niin asia on jäänyt mieleen itämään. Ja niinpä jokainen tölväisy (, joita satelee luokassani tasapuolisesti mielestäni kaikille) tuntuu aivan varmasti koulukiusaamiselta.
Ja kuinka helppo tälläinen tietyissä asioissa heikkoitsetuntuinen lapsi onkaan saada uskomaan, että hän on huono koulussa. Hyvin helppo. Eikä siinä opettajan vakuuttelu näytä muuta tekevän kuin saavan lapsen itkemään. "Mutku kaikki sanoo että mä en osaa matikkaa ja äikkää!" "Ketkä kaikki?" "No äiti ja iskä ja isoveli." "Mutta rakas ystävä, osaathan sä. Sait kokeesta yli kasin! Sehän on hieno suoritus!" "Mutku ne sanoo, että mä en osaa matikkaa ja äikkää! En osaa kertolaskuja!" Oppilas osaa täysin samalla tasolla murtolukuja kuin luokkani keskiverto-oppilaat - ehkä jopa paremminkin. Ja äidinkielessä vaikeuksia ei ole ollut pitkään aikaan.
Totta tosiaan on, että kyseinen tenava ei millään tuntuisi muistavan kertotauluja. Yritin kovasti selittää, että eihän ihmistä sanota liikunnassakaan huonoksi, jos hän ei osaa pituushyppyä.
Pistää harmittamaan, kun täysin normaalitaitoiselle lapselle vuodesta toiseen toistellaan asioita, jotka ovat pitäneet joskus paikkansa. Koita siinä sitten uutena opettajana vannoa ja vakuuttaa, että "hyvinhän sulla menee". Huomenna pitää pistää reissuvihkoon viestiä kotiin, että "Lapsenne on kehittynyt hienosti ja matikka ja äikkä sujuu hyvin." Tuntuu tavallaan haaskaukselta antaa tälläiselle lapselle tukiopetusta vain sen takia, että hän äidin ja isän mielestä ei osaa.
"Mutku iskän mielestä kasi on huono arvosana!" PAH sanon minä. PAH.
Ja kuinka helppo tälläinen tietyissä asioissa heikkoitsetuntuinen lapsi onkaan saada uskomaan, että hän on huono koulussa. Hyvin helppo. Eikä siinä opettajan vakuuttelu näytä muuta tekevän kuin saavan lapsen itkemään. "Mutku kaikki sanoo että mä en osaa matikkaa ja äikkää!" "Ketkä kaikki?" "No äiti ja iskä ja isoveli." "Mutta rakas ystävä, osaathan sä. Sait kokeesta yli kasin! Sehän on hieno suoritus!" "Mutku ne sanoo, että mä en osaa matikkaa ja äikkää! En osaa kertolaskuja!" Oppilas osaa täysin samalla tasolla murtolukuja kuin luokkani keskiverto-oppilaat - ehkä jopa paremminkin. Ja äidinkielessä vaikeuksia ei ole ollut pitkään aikaan.
Totta tosiaan on, että kyseinen tenava ei millään tuntuisi muistavan kertotauluja. Yritin kovasti selittää, että eihän ihmistä sanota liikunnassakaan huonoksi, jos hän ei osaa pituushyppyä.
Pistää harmittamaan, kun täysin normaalitaitoiselle lapselle vuodesta toiseen toistellaan asioita, jotka ovat pitäneet joskus paikkansa. Koita siinä sitten uutena opettajana vannoa ja vakuuttaa, että "hyvinhän sulla menee". Huomenna pitää pistää reissuvihkoon viestiä kotiin, että "Lapsenne on kehittynyt hienosti ja matikka ja äikkä sujuu hyvin." Tuntuu tavallaan haaskaukselta antaa tälläiselle lapselle tukiopetusta vain sen takia, että hän äidin ja isän mielestä ei osaa.
"Mutku iskän mielestä kasi on huono arvosana!" PAH sanon minä. PAH.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti