No. Nyt olen tehnyt jotain, jota olen välillä vähän ajatellut ja toisinaan vähän vähemmän tai enemmän. Liityin Painonvartijoihin. Miksikö? Hm. Siksi, että minua harmittaa tämä oleminen eräiltä osin. Rakastan syömistä. Eikä siinä liene mitään pahaa. Vaan se minua häiritsee, että syöminen hallitsee minua, minä en syömistä. Tai siis. En ole mikään ahmija, kai. En ole. En missään huolestuttavassa mielessä. Vaan en vain kykene sanomaan ruualle ei, vaikka vatsa olisikin jo täynnä. Syön aivan liian suuria annoksia aivan liian nopeasti. M nauraakin ja kauhistelee lähes päivittäin, kuinka nopeasti minä ruokani ahmaisen.
En inhoa omaa olemustani, mutta toivomisen varaa on. En halua tulla tikuksi tai laiheliiniksi. Tahdon vain holttia ja malttia tähän syömisasiaan. Toivottavasti löydän terveellisen tavan elää. Kyllä. Se on syy, miksi liityin. Tahdon oppia syömään terveellisesti ja silti hyvin.
Kiitos. Keksinpäs.
En inhoa omaa olemustani, mutta toivomisen varaa on. En halua tulla tikuksi tai laiheliiniksi. Tahdon vain holttia ja malttia tähän syömisasiaan. Toivottavasti löydän terveellisen tavan elää. Kyllä. Se on syy, miksi liityin. Tahdon oppia syömään terveellisesti ja silti hyvin.
Kiitos. Keksinpäs.
2 kommenttia:
Muistelen hämärästi joskus kuulleeni myös jostakusta toisesta (naispuolisesta) henkilöstä, joka pohdiskeli omaa painoansa.. hmm.. vai muistanko sittenkin väärin.. :D
Hihi. Joo, mäkin olen joskus moista kuullut. Mutta sen verran tahtoisin kuitenkin kuvitella poikkeavani keskimääräisestä painoaan kauhistelevasta, etten haluaisi olle tikkulaiha. Minä olen sopusuhtainen nytkin, mutta tahtoisin oppia paremmat ruokailutavat ja siinä ohessa pudottaa muutaman ylimääräisen kilon. Oikeastaan kauhistuttaa ajatuskin siitä, että joskus olisin ihan hoikka saati tikkulaiha. Enhän se olisi sitten enää minä?
Lähetä kommentti