Varmasti jokainen on joskus kuullut vääntöä opettajien palkasta. Osa (=opettajat ja heidän läheisensä) pitää palkkaa suhteettoman pienenä verrattuna muihin yliopistokoulutteisiin aloihin. Toinen puolisko (=kesälomakateudesta kärsivät) pitävät opettajan palkkaa ihan oikein mitotettuna.
Tällä hetkellä ammatistani huolimatta kuulun niihin, jotka pitävät opettajan palkkaa ihan tarpeeksi suurena. Mielipiteeni kylläkin riippuu täysin siitä, että elätän palkalla vain itseni ja koiran. Siihen tarkoitukseen verojen jälkeen n. 1800 euroa riittää vallan mainiosti. Raha riittää jopa ruhtinaallisen hyvin. Tällä tarkoitan sitä, että voin ostaa mitä haluan. Kirjaimellisesti. "Tahdon uuden takin. Ostanpa." "Tekee mieli syödä ulkona. Syön siis ulkona." "Haluan matkustaa ulkomaille. Matkustanpas." "Haluan ostaa jotain ekstrakivaa joululahjaksi perheelleni. Mikä jottei." Tänään viimeksi kävelin urheilukauppaan ja ostin melkein sadan euron vaelluskengät - ihan vain hetken innostuksen tuloksena. No, nyt on hyvät kengät, mikäpä siinä.
Mutta on tässä huonotkin puolensa.
En osaa olla huolissani karhulaskuista tai vaikkapa ylinopeussakosta, jonka tällä viikolla sain. Ei minua huoleta, vaikka joudun maksamaan kirjastoon myöhästymismaksuja. Ei haittaa. Raha riitää kyllä tuollaiseenkin. Kuulostaa karmealta kirjoitettuna ja sitä se kai onkin. En oikein hahmota rahan arvoa, koska tilini ei koskaan näytä nollaa. Tai edes lähelle. Kesällä osallistuin ilman suurempia pohdintoja kesämökin vuokraamiseen. Pari tonnia sinne tänne. Ihansama. Saatan ostaa hetken mielijohteesta kengät jos toisetkin. Tai vaikka kolmet farkut, jos siltä tuntuu. M aina tuntuu rajoittavan innostustani ja haluaa etsiä halvempia malleja. "Ei osteta vielä tätä televisiota. Odotetaan, jos hinta putoaisi. Tai etsitään halvempi." Myönnyn todella vastentahtoisesti. Minähaluunnythetieikäodotetayhtään!
Toisaalta. Ne ovat minun rahojani. En ostele vaatteita holtittomasti tai shoppaa silmät kiiluen joka viikko. Ostan vain silloin, kun tarvitsen tai todella haluan jotain erityistä. Ihan shoppaamisen ilosta en (yleensä) shoppaa. Saattaa helposti mennä kuukausikin, etten osta yhtään mitään itselleni ruokaa lukuunottamatta. Ja sitten tulee kuukausi, kun rahaa vain palaa ilman kontrollia. Sikäli tasapaino säilyy. En myöskään ikimaailmassa eläisi yli varojeni. En tiedä mitään niin inhottavaa kuin velan ottaminen. En lainaa keneltäkään rahaa. Mielummin hoidan asiat niin, että ihmiset ovat minulle velkaa vaikkapa yhteisestä kauppareissusta. Maksan kaikkien ostokset, jolloin he ovat minulle velkaa.
Vähän kyllä tänään mietitytti, kun kävelin Intersportista ulos uusine vaelluskenkineni. Mitenköhän elämä sujuisi, jos yllättäen pitäisikin maksaa vaikkapa lapsen päivähoito, ruuat, terveyskustannukset, jne. Miten oppisin rajoittamaan tuhlailua? Oppisinko hillitsemään mielihalujani? Oppisinko maksamaan laskut ajoissa ja etsimään halvempia malleja? En tiedä. En todellakaan tiedä, onko minusta sellaiseen.
---
Seuraavaksi ajattelin ostaa auton, jossa on ilmastointi. Mukavampi sitten kuljettaa kesällä koiraa.
Tällä hetkellä ammatistani huolimatta kuulun niihin, jotka pitävät opettajan palkkaa ihan tarpeeksi suurena. Mielipiteeni kylläkin riippuu täysin siitä, että elätän palkalla vain itseni ja koiran. Siihen tarkoitukseen verojen jälkeen n. 1800 euroa riittää vallan mainiosti. Raha riittää jopa ruhtinaallisen hyvin. Tällä tarkoitan sitä, että voin ostaa mitä haluan. Kirjaimellisesti. "Tahdon uuden takin. Ostanpa." "Tekee mieli syödä ulkona. Syön siis ulkona." "Haluan matkustaa ulkomaille. Matkustanpas." "Haluan ostaa jotain ekstrakivaa joululahjaksi perheelleni. Mikä jottei." Tänään viimeksi kävelin urheilukauppaan ja ostin melkein sadan euron vaelluskengät - ihan vain hetken innostuksen tuloksena. No, nyt on hyvät kengät, mikäpä siinä.
Mutta on tässä huonotkin puolensa.
En osaa olla huolissani karhulaskuista tai vaikkapa ylinopeussakosta, jonka tällä viikolla sain. Ei minua huoleta, vaikka joudun maksamaan kirjastoon myöhästymismaksuja. Ei haittaa. Raha riitää kyllä tuollaiseenkin. Kuulostaa karmealta kirjoitettuna ja sitä se kai onkin. En oikein hahmota rahan arvoa, koska tilini ei koskaan näytä nollaa. Tai edes lähelle. Kesällä osallistuin ilman suurempia pohdintoja kesämökin vuokraamiseen. Pari tonnia sinne tänne. Ihansama. Saatan ostaa hetken mielijohteesta kengät jos toisetkin. Tai vaikka kolmet farkut, jos siltä tuntuu. M aina tuntuu rajoittavan innostustani ja haluaa etsiä halvempia malleja. "Ei osteta vielä tätä televisiota. Odotetaan, jos hinta putoaisi. Tai etsitään halvempi." Myönnyn todella vastentahtoisesti. Minähaluunnythetieikäodotetayhtään!
Toisaalta. Ne ovat minun rahojani. En ostele vaatteita holtittomasti tai shoppaa silmät kiiluen joka viikko. Ostan vain silloin, kun tarvitsen tai todella haluan jotain erityistä. Ihan shoppaamisen ilosta en (yleensä) shoppaa. Saattaa helposti mennä kuukausikin, etten osta yhtään mitään itselleni ruokaa lukuunottamatta. Ja sitten tulee kuukausi, kun rahaa vain palaa ilman kontrollia. Sikäli tasapaino säilyy. En myöskään ikimaailmassa eläisi yli varojeni. En tiedä mitään niin inhottavaa kuin velan ottaminen. En lainaa keneltäkään rahaa. Mielummin hoidan asiat niin, että ihmiset ovat minulle velkaa vaikkapa yhteisestä kauppareissusta. Maksan kaikkien ostokset, jolloin he ovat minulle velkaa.
Vähän kyllä tänään mietitytti, kun kävelin Intersportista ulos uusine vaelluskenkineni. Mitenköhän elämä sujuisi, jos yllättäen pitäisikin maksaa vaikkapa lapsen päivähoito, ruuat, terveyskustannukset, jne. Miten oppisin rajoittamaan tuhlailua? Oppisinko hillitsemään mielihalujani? Oppisinko maksamaan laskut ajoissa ja etsimään halvempia malleja? En tiedä. En todellakaan tiedä, onko minusta sellaiseen.
---
Seuraavaksi ajattelin ostaa auton, jossa on ilmastointi. Mukavampi sitten kuljettaa kesällä koiraa.
3 kommenttia:
Kas vain. Palkkalaskelman viimeinen rivi näyttää jotakuinkin samalta kuin virkanaisen viimeinen rivi. Meikäläisen päivät kylläkin kuluvat numeroita tuijotellessa :)
Tuo palkalla pärjääminenkin on vähän suhteellista. Pääkaupunkiseudulla asuvalle sinkullehan tuo on (liian) vähän, ainakin jos haluaa asua koirankoppia isommassa asunnossa. Sillä elää ja maksaa pakolliset menot mutta ei matkustella ja suuremmista hankinnoista väännetään budjettia jo pitkään etukäteen *huoh*. Ilmankos tulee yksityisen puolen työpaikkailmoituksia selailtua...
Mutta kaikkeen kai tottuu, joten veikkaan, että lapsen myötä kulutustottumuksesi muuttuisivat. Tai ainakin jäisi vähemmän vapaa-aikaa, mihin tuhlata rahaa ;)
Ja jos mielipidettäni kysytään niin ei kai se palkankorotus opettajille pahasta olisi. Tärkeää työtähän se(kin) on.
No juu, pääkaupunkiseudulla ei kannattane asua vuokralla. Siksi hankimmekin oman kämpän. Mutta onhan se taivahan tosi, että yksin en lainan lyhennyksiä maksaisi. Tällä hetkellä omat (pääkaupunkiseudulla) asumiskuluni liikkuvat muistaakseni jossain 600 euron tietämissä. Sen jälkeen käteen jää vielä 1200 euroa elämiseen - 300 euroa viikolle käyttörahaa.
Pitäisi varmaan ruveta siirtämään säästöön kuukaudessa suurempi summa, niin ei olisi edes pelkoa, että vahingossa eläisi joskus tulevaisuudessa yli varojensa.
Piti jatkokommentoida jo aiemmin mutta kun ei ehtinyt millään :)
Mä en yksin asuvana kykenisi millään tällä tulotasolla (ja opintolainaa omaavana) kykenisi pitämään tätä asumistasoa yllä, jos ostaisin vastaavan asunnon.
Toisaalta mä olen kyllä kaveripiirini ainoa pääkaupunkiseudulla asuva sinkku, joka ei asu yksiössä. Se on siis valintakysymys, toisaalta nykyisellä vuokratasolla maksaisin kantakaupungin yksiöstä vähintään saman verran kuin 47 neliön kaksiosta nippanappa kehä kolmosen ulkopuolella hyvien kulkuyhteyksien päässä. Ja mä haluan, että mulla on makuuhuone, keittiö ja olohuone erikseen.
Itselläni "pakolliset" menot eli vuokra, opintolainan lyhennykset, seutulippu, netti ja kuntosalijäsenyys nielaisee jo reilun tonnin. Mutta valintakysymys sekin.
Olen tässä muutaman kuukauden ajan naputellut KAIKKI kuluni exceliin eri kuluryhmiin luokiteltuna nähdäkseni mihin se raha menee ja nähdäkseni mistä voin säästää. Vähän niin kuin pienistä puroista suuret virrat...
Nyt olisi tarkoitus ryhtyä vähän säästäväisemmäksi mutta sillä periaatteella, että priorisoin menot niihin itselleni tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin.
Esim. aion pitää kiinni siitä lupauksesta, että "sitten kun olen töissä hiuksiani värjää vain kampaaja" (lyhyet hiukset vielä), käytän kertakäyttöpiilareita, enkä tingi ruoan laadusta jne.
Säästölinjan osalta olen karsinut mm. lehtitilaukset (vain Hesari + 1 lehti), aion vähentää kirjojen ostamista (entisetkin on lukematta) ja karsia sellaisia "pieniä heräteostoksia" etc.
Mihinkään köyhäilyyn siis sana säästäväisyys ei viittaa eikä mun mielestä enää pidäkään viitata. Opiskeluaikana piti köyhäillä, ei enää.
Mut ehkä mä avaudun aiheesta enemmän omassa blogissani ;)
...ja ilmastoitu autohan on erittäin hyvä hankinta ihmisten kannalta. Koiran kannalta vielä parempi :)
Lähetä kommentti