Luokkani yksi oppilas on sukeltanut syvälle ongelmiin.
Onneksi lapsen vanhemmat myöntävät ja tiedostavat pulman laadun ja ovat halukkaita etsimään apua perheelle. Lapsi näyttää ränsistyneeltä ja jotenkin.. Erilaiselta. Minun kanssani hän tekee niin kuin kunnollinen kiltti oppilas tekee.. Hän ei häiritse. Hän auttaa ja on kohtelias. Hän tekee tehtävänsä ja istuu sitten omalla paikallaan hiljaa ehkä jotenkin synkän ja luovuttaneen oloisena..? En tiedä.
Ja sitten on elämä tuntieni ulkopuolella. Täyttä kaaosta.
Ja minulla on olo, että olen epähuomiossa tarjonnut lapselle "helpon" tunnustusmahdollisuuden. Ilmoitin vanhemmille, että epäilen lapsen tekevän erinäisiä kiellettyjä asioita. Ja yllätys, yllätys. Seuraavana päivänä vanhemmalta tulee maili, jossa hän kertoo lapsen myöntäneen tuon kaiken, jota olen epäillyt. Tuosta vain. Lapsi kyllä on aiemminkin myöntänyt nopeasti juttuja, kun on tiennyt jääneensä kiinni. Mutta nyt epäilyttää. Minulla on olo, että hän on myöntänyt tuollaiset "vähäpätöiset" rikkeet, jotta kaikki suurempi jää selviämättä. Mitä se suurempi voisi olla? Itsensä satuttaminen tavalla tai toisella - henkisesti tai fyysisesti.
On voimaton tunne. Niin mahtava lapsi. Niin kovin vaarallisessa tilanteessa ihan kuilun laidalla. En uskalla arvailla, miten tässä käy.
Onneksi lapsen vanhemmat myöntävät ja tiedostavat pulman laadun ja ovat halukkaita etsimään apua perheelle. Lapsi näyttää ränsistyneeltä ja jotenkin.. Erilaiselta. Minun kanssani hän tekee niin kuin kunnollinen kiltti oppilas tekee.. Hän ei häiritse. Hän auttaa ja on kohtelias. Hän tekee tehtävänsä ja istuu sitten omalla paikallaan hiljaa ehkä jotenkin synkän ja luovuttaneen oloisena..? En tiedä.
Ja sitten on elämä tuntieni ulkopuolella. Täyttä kaaosta.
Ja minulla on olo, että olen epähuomiossa tarjonnut lapselle "helpon" tunnustusmahdollisuuden. Ilmoitin vanhemmille, että epäilen lapsen tekevän erinäisiä kiellettyjä asioita. Ja yllätys, yllätys. Seuraavana päivänä vanhemmalta tulee maili, jossa hän kertoo lapsen myöntäneen tuon kaiken, jota olen epäillyt. Tuosta vain. Lapsi kyllä on aiemminkin myöntänyt nopeasti juttuja, kun on tiennyt jääneensä kiinni. Mutta nyt epäilyttää. Minulla on olo, että hän on myöntänyt tuollaiset "vähäpätöiset" rikkeet, jotta kaikki suurempi jää selviämättä. Mitä se suurempi voisi olla? Itsensä satuttaminen tavalla tai toisella - henkisesti tai fyysisesti.
On voimaton tunne. Niin mahtava lapsi. Niin kovin vaarallisessa tilanteessa ihan kuilun laidalla. En uskalla arvailla, miten tässä käy.
1 kommentti:
kuullostaa rankalta!
pidän muuten tosi paljon tästä sun blogista, hauska lukea sieltä pöydän toiselta puolelta tulevia ajatuksia.
Lähetä kommentti