..on poutasää?
Vaan kun ei. Väsyttää aivan järkyttävästi. Onneksi kohta lähdetään tuon karvanassun kanssa tokoilemaan hyvässä seurassa, joten väsymyskin väistyy, vaikkei sitä tällä hetkellä millään voisi oikeasti uskoa. Koiran kanssa tähdätään jossain vaiheessa bh-kokeen suorittamiseen. Seuraamista pitää vielä hioa, pidentää suorituksia ja harventaa palkkausta. Mutta kai se on ihan tavoitettavissa oleva meriitti. Piski on oppinut itsehillintää ihmisten suhteen. Se kestää pallon avulla vieraiden ihmisten fyysisen huomion - mutta ei kyllä nauti tippaakaan siitä, että vieras ihminen tulee rapsuttamaan. Ja voi sitä pettymyksen määrää, kun koiraa kuopsutteleva ihminen kuulee tämän faktan: "Se kestää ton, koska olen kouluttanut yli vuoden sitä kestämään tuota touhua, mutta ei se siitä tippaakaan nauti." Vieraan naama venähtää. Kai se on epäluottamuslause koiralta, kun se ei rakastakaan varauksetta kaikkia ja kaikkea. Tärkeintä kuitenkin, että koirani kestää käsittelyn. Ei sen tarvitse rakastaakaan kuin omaa laumaansa.
---
Viime yö meni yskiessä - vaikkei ole flunssa - ja tänä aamuna huimasi. Kuljin pitkin seiniä makuuhuoneesta uutta aamua aloittamaan. Ja huimaus jatkuu edelleen. Ehkä olen vain niin väsynyt, että aivot eivät toimi?
Huomenna kolme oppilasta poistuu pienryhmäopiskeluun koko toisen jakson ajaksi. Toisin sanoen he palaavat omaan luokkaan vasta joululoman jälkeen. Jännittävää nähdä, miten ryhmädynamiikka muuttuu luokassamme. Ainakin minulla on tuhannesti enemmän aikaa keskimäärin oppilasta kohden kuin aiemmin, sellaiset aikasyöpöt luokastani nyt lähtevät teho-opiskeluun. Ihanaa saada hieman hengähdystaukoa siitä jatkuvasta "älä rummuta pöytää!" "muista viitata!" "jäkäjäkäjäkäjäkä!" -työstä.
Vaan kun ei. Väsyttää aivan järkyttävästi. Onneksi kohta lähdetään tuon karvanassun kanssa tokoilemaan hyvässä seurassa, joten väsymyskin väistyy, vaikkei sitä tällä hetkellä millään voisi oikeasti uskoa. Koiran kanssa tähdätään jossain vaiheessa bh-kokeen suorittamiseen. Seuraamista pitää vielä hioa, pidentää suorituksia ja harventaa palkkausta. Mutta kai se on ihan tavoitettavissa oleva meriitti. Piski on oppinut itsehillintää ihmisten suhteen. Se kestää pallon avulla vieraiden ihmisten fyysisen huomion - mutta ei kyllä nauti tippaakaan siitä, että vieras ihminen tulee rapsuttamaan. Ja voi sitä pettymyksen määrää, kun koiraa kuopsutteleva ihminen kuulee tämän faktan: "Se kestää ton, koska olen kouluttanut yli vuoden sitä kestämään tuota touhua, mutta ei se siitä tippaakaan nauti." Vieraan naama venähtää. Kai se on epäluottamuslause koiralta, kun se ei rakastakaan varauksetta kaikkia ja kaikkea. Tärkeintä kuitenkin, että koirani kestää käsittelyn. Ei sen tarvitse rakastaakaan kuin omaa laumaansa.
---
Viime yö meni yskiessä - vaikkei ole flunssa - ja tänä aamuna huimasi. Kuljin pitkin seiniä makuuhuoneesta uutta aamua aloittamaan. Ja huimaus jatkuu edelleen. Ehkä olen vain niin väsynyt, että aivot eivät toimi?
Huomenna kolme oppilasta poistuu pienryhmäopiskeluun koko toisen jakson ajaksi. Toisin sanoen he palaavat omaan luokkaan vasta joululoman jälkeen. Jännittävää nähdä, miten ryhmädynamiikka muuttuu luokassamme. Ainakin minulla on tuhannesti enemmän aikaa keskimäärin oppilasta kohden kuin aiemmin, sellaiset aikasyöpöt luokastani nyt lähtevät teho-opiskeluun. Ihanaa saada hieman hengähdystaukoa siitä jatkuvasta "älä rummuta pöytää!" "muista viitata!" "jäkäjäkäjäkäjäkä!" -työstä.
3 kommenttia:
Todella mielenkiintoinen blogi sinulla. Itse opiskelen parhaillaan opeksi, joten on mahtavaa päästä näin kurkkimaan tulevaan todellisuuteen... Kieltämättä kuulostaa välillä melko hurjalta. Pystytkö kertomaan tuosta edellisten postausten oppilaasta mitään, onko hän saamassa apua vai mikä on tilanne?
Toivottavasti saat pidettyä huolta itsestäsikin. Johtuuko tuo väsymys ihan unen puutteesta vai liian rasittavasta työstä? Johtui mistä vain, toivottavasti saat asian korjattua... In the meantime, koita jaksaa!
-Laura
Edellisen postauksen oppilaan asioista on sovittu niin, että minä opetan, sosiaalihuolto ja oppilashuoltoryhmä huolehtivat muusta. Sanoinkin tänään töissä, että sitten tuntuisi jo liian raskaalta työltä, jos minun pitäisi ryhtyä hoitamaan myös sosiaalihuollon töitä. Joten niin sekaisin kuin tuon oppilaan asiat tällä hetkellä ovatkin, minä pyrin vain siihen, että oppilaan läksyt on tehty ja hän oppii kertomaan desimaaliluvulla. (Joo, vaikuttaa itsestänikin vähän absurdilta asialta opettaa, kun oppilaan asiat ovat vielä ihan sekaisin, mutta arkiset askaret pitävät kiinni edes jossain määrin arkisessa tavallisen lapsen elämässä.) Lapsen asioita siis työstetään kovasti koko ajan monien ihmisten toimesta ja minulle on annettu asian huolehtimisesta vapautus. Myös vanhemmat työstävät asiaa koko ajan ja ovat kovasti huolissaan.
Hienoa, mahtavaa, että oikeat asiat on nyt oikeiden ihmisten käsissä. Osaan niin samaistua tuohon auttamishaluun, mutta sehän on selvää, ettei opettaja vain voi tehdä kaikkea, ainoastaan kutsua apuun tukijoukkoja. Ja vaikka tuntuisi kuinka toissiajaiselta opettaa matikkaa, olet ihan oikeassa, että arkirutiinit varmasti auttavat häntä.
Ihailen todella syvästi teitä luokanopettajia, itseästäni ei ikinä olisi kantaamaan tuollaista vastuuta. Uskalsin näihin opintoihin ylipäätään lähteä ainoastaan huijaamalla itseni uskomaan, että ranskaa lukee vain "kiltit tytöt" ja enkunhan nyt kaikki kokee itselleen merkitykselliseksi ja kivaksi...... Joo, tiedän, mutta älä kuitenkaan puhkaise mun kuplaa, kiitos. :D Jännä, että joka tapauksessa haluan aivan ehdottomasti KASVATTAA, enkä siis esim. opettaa aikuisia. Koen kasvatuksen tulevassa työssäni ensisijaiseksi tehtäväkseni, kielen opetus tulkoot siinä sivussa. Hmmm. Pitänee sitten hakeutua luokanvalvoja- ym. tehtäviin. :)
Ai ja muuten, olisiko sun mitenkään mahdollista muuttaa blogisi taustaväri vähän vaaleammaksi? Alkaa silmiä särkeä, kun lukee tunnin putkeen vanhoja merkintöjäsi... :D
-Laura
Lähetä kommentti