Sain yhdeksäsluokkalaiselta vastaukseksi tylyn tuijotuksen suoraan silmiin.
"**** hei, ota se lippis ihan oikeasti pois."
Tiukka tuijotus jatkuu. En opeta kyseistä oppilasta, mutta tiedän hänen nimensä. Kaikki koulun opettajat tietävät. Hän on Yksi Niitä Oppilaita. Niitä, joiden nimen kaikki tietävät.
"Sä et voi mulle mitään, jos en ota lippistä pois."
Ensin en oikein sisäistä kuulemaani.
"Hä?"
"Mitä sä luulet voivas mulle, jos en ota lippistä pois?"
Kuulin siis ihan oikein. Ymmärrän, että poika viittaa kokoeroomme. Puolen metrin pituusero tosiaan tekee tilanteesta fyysisesti täysin itsestään selvän. Sekunnin murto-osassa ehdin pohtia, että nyt ollaan vaarallisilla vesillä. Ehdin ajatella, että hän on oikeassa, jos ryhdytään fyysisesti vääntämään lakkia pois päästä.
Onneksi tuo ajatus käy päässäni niin lyhyen aikaa, etten ehdi hermostua tai edes suutahtaa. Täydellinen hämmennykseni purkautuu nauruna. Naurahdan iloisesti ja katson poikaa rennosti silmiin.
"Voinhan mä vaikka mitä? Mutta miks me lähdettäis tolle linjalle? Otat vaan sen lippiksen pois, niin se on siinä?"
Nauru ja rentous yhdistettynä ilmeisesti hyvin ilmaistuun itsevarmuuteen on oikea naru. Poika hämmentyy vähintään yhtä paljon kuin minä juuri hetki sitten. Tuijotamme toisiamme ehkä sekunnin tai kaksi ja täysin yllätyksekseni poika ottaa lippiksensä pois.
Näennäisen pieni ehkä minuutin pituinen välikohtaus olisi voinut olla alkusoitto suurelle välikohtaukselle. Välillä sitä vain sattuu vetäisemään oikeasta narusta täysin tietämättään. Tuo tilanne olisi voinut hetkessä kääntyä siihen, mikä kokoeroamme vertaillessani kävi mielessä. Muita opettajia paikalle. Olen pulassa tässä yksin seistessäni. Missähän rehtori on? Voi paska. Oikea naru osui sattumalta käteeni, mistä seurasi se, että sekä minä että poika säilytimme tilanteessa kasvomme ja todennäköisesti säästimme jälki-istuntokirjasta yhden istumisen.
Voi kun jokaisen oppilaan mukana kouluun tulisi niksikirja, jossa selvitettäisiin yksityiskohtaisesti, mikä kuhunkin oppilaaseen toimii ja mitkä narut puolestaan kannattaa jättää täysin rauhaan. Olisi se helppoa.
"**** hei, ota se lippis ihan oikeasti pois."
Tiukka tuijotus jatkuu. En opeta kyseistä oppilasta, mutta tiedän hänen nimensä. Kaikki koulun opettajat tietävät. Hän on Yksi Niitä Oppilaita. Niitä, joiden nimen kaikki tietävät.
"Sä et voi mulle mitään, jos en ota lippistä pois."
Ensin en oikein sisäistä kuulemaani.
"Hä?"
"Mitä sä luulet voivas mulle, jos en ota lippistä pois?"
Kuulin siis ihan oikein. Ymmärrän, että poika viittaa kokoeroomme. Puolen metrin pituusero tosiaan tekee tilanteesta fyysisesti täysin itsestään selvän. Sekunnin murto-osassa ehdin pohtia, että nyt ollaan vaarallisilla vesillä. Ehdin ajatella, että hän on oikeassa, jos ryhdytään fyysisesti vääntämään lakkia pois päästä.
Onneksi tuo ajatus käy päässäni niin lyhyen aikaa, etten ehdi hermostua tai edes suutahtaa. Täydellinen hämmennykseni purkautuu nauruna. Naurahdan iloisesti ja katson poikaa rennosti silmiin.
"Voinhan mä vaikka mitä? Mutta miks me lähdettäis tolle linjalle? Otat vaan sen lippiksen pois, niin se on siinä?"
Nauru ja rentous yhdistettynä ilmeisesti hyvin ilmaistuun itsevarmuuteen on oikea naru. Poika hämmentyy vähintään yhtä paljon kuin minä juuri hetki sitten. Tuijotamme toisiamme ehkä sekunnin tai kaksi ja täysin yllätyksekseni poika ottaa lippiksensä pois.
Näennäisen pieni ehkä minuutin pituinen välikohtaus olisi voinut olla alkusoitto suurelle välikohtaukselle. Välillä sitä vain sattuu vetäisemään oikeasta narusta täysin tietämättään. Tuo tilanne olisi voinut hetkessä kääntyä siihen, mikä kokoeroamme vertaillessani kävi mielessä. Muita opettajia paikalle. Olen pulassa tässä yksin seistessäni. Missähän rehtori on? Voi paska. Oikea naru osui sattumalta käteeni, mistä seurasi se, että sekä minä että poika säilytimme tilanteessa kasvomme ja todennäköisesti säästimme jälki-istuntokirjasta yhden istumisen.
Voi kun jokaisen oppilaan mukana kouluun tulisi niksikirja, jossa selvitettäisiin yksityiskohtaisesti, mikä kuhunkin oppilaaseen toimii ja mitkä narut puolestaan kannattaa jättää täysin rauhaan. Olisi se helppoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti