Pälätystä. "No. NIIN. ON MINUN PUHEENVUORONI." Pälätys jatkuu. Keskeytän jälleen oppilaat ja vaadin puheenvuoroa. Aloitan ohjeistuksen, kunnes jälleen kerr.. PÄLÄTYSTÄ. "MINUN PUHEENVUORONI. KÄSI YLÖS, JOS ON ASIAA."
En jaksa enää tuota. Olen lähtenyt ihan eri linjalle. Lopetan puhumisen. Lopetan puhumisen välittömästi, kun joku puhuu päälleni. Vaikka sitten kesken sanan. Odotan. Kehotan kertomaan kaikille asian, jotta minä saan sen jälkeen vihdoin oman puheenvuoroni. Saa nähdä, miten systeemi lähtee vaikuttamaan.
Oppilaat ovat vähän yli viikossa hankkineet lähes kymmenen jälki-istuntoa. Myös rehtoria tullaan konsultoimaan luokkani asioissa. "ME TEHÄÄN VALITUS!" Tämä on luokkani tunnuslause näinä päivinä. Valitus voidaan tehdä ihan mistä vaan ja aina rehtorille. Koskaan ei vielä ole päädytty siihen, että valitus oikeasti tehtäisiin, koska valituksen aiheet seikkailevat jossain "sä tuijotit mua teen susta valituksen" -tasolla. Ja siis valitus tehdään aina aikuisesta. Oppilaan omasta käytöksestä viis. Joo morjens, ja ensi viikolla rehtori saa luvan tulla kertomaan koko luokalle, mistä voi valittaa ja mistä ei. Onneksi rehtorimme on oikeastaan poikkeuksetta halukas tulemaan luokkaan kertomaan opettajan toivomista aihekokonaisuuksista lähes koska tahansa.
Otin luokalleni käyttöön behavioristisen palkkiontavoittelusysteemin. Tänään saatiin tavoitettua ensimmäinen tähti luokan liitutaululle. Kun kymmenen tähteä on kasassa, pidetään pelitunti. Voitteko kuvitella? Tämä maaginen pelitunti vetoaa edelleen kuudesluokkalaiseenkin. "JA MÄSSYY!" Joo, mässyy kans. Oppilaat yrittivät tinkiä tähtien tavoitemäärän kolmeen. En suostunut. "No viis! Viis tähtee ja sit pelitunti!" "Joo. Ei. Eiköhän lopeteta huutokauppa ja paljastan, että vähimmäismäärä on 10 tähteä, johon minä aion suostua." Kymmenen tähteä siis valittiin määräksi. Neljästä päivästä yksi on tällä viikolla ollut tähden arvoinen. Näillä näkymin pelituntia vietetään siis joulukuun puolivälissä. Joopa joo.
----
Tänään aloitan koirankouluttajana pentukurssilla. Se on kivaa. Periaatteessa opettajan työtä vapaa-ajalla, mutta kohdeyleisö on mitä todennäköisimmin erittäin motivoitunut ilman, että minä tanssin ripaskaa, heittelen palavia tikareita ja laulan kissanpolkkaa. Olen erittäin innostunut tästä pestistä. Kuuden viikon ajan yritän saada pikkupennut oppimaan leikkimistä, rauhoittumista, istumista ja kontaktin pitoa. Kivaa kivaa kivaa!
En jaksa enää tuota. Olen lähtenyt ihan eri linjalle. Lopetan puhumisen. Lopetan puhumisen välittömästi, kun joku puhuu päälleni. Vaikka sitten kesken sanan. Odotan. Kehotan kertomaan kaikille asian, jotta minä saan sen jälkeen vihdoin oman puheenvuoroni. Saa nähdä, miten systeemi lähtee vaikuttamaan.
Oppilaat ovat vähän yli viikossa hankkineet lähes kymmenen jälki-istuntoa. Myös rehtoria tullaan konsultoimaan luokkani asioissa. "ME TEHÄÄN VALITUS!" Tämä on luokkani tunnuslause näinä päivinä. Valitus voidaan tehdä ihan mistä vaan ja aina rehtorille. Koskaan ei vielä ole päädytty siihen, että valitus oikeasti tehtäisiin, koska valituksen aiheet seikkailevat jossain "sä tuijotit mua teen susta valituksen" -tasolla. Ja siis valitus tehdään aina aikuisesta. Oppilaan omasta käytöksestä viis. Joo morjens, ja ensi viikolla rehtori saa luvan tulla kertomaan koko luokalle, mistä voi valittaa ja mistä ei. Onneksi rehtorimme on oikeastaan poikkeuksetta halukas tulemaan luokkaan kertomaan opettajan toivomista aihekokonaisuuksista lähes koska tahansa.
Otin luokalleni käyttöön behavioristisen palkkiontavoittelusysteemin. Tänään saatiin tavoitettua ensimmäinen tähti luokan liitutaululle. Kun kymmenen tähteä on kasassa, pidetään pelitunti. Voitteko kuvitella? Tämä maaginen pelitunti vetoaa edelleen kuudesluokkalaiseenkin. "JA MÄSSYY!" Joo, mässyy kans. Oppilaat yrittivät tinkiä tähtien tavoitemäärän kolmeen. En suostunut. "No viis! Viis tähtee ja sit pelitunti!" "Joo. Ei. Eiköhän lopeteta huutokauppa ja paljastan, että vähimmäismäärä on 10 tähteä, johon minä aion suostua." Kymmenen tähteä siis valittiin määräksi. Neljästä päivästä yksi on tällä viikolla ollut tähden arvoinen. Näillä näkymin pelituntia vietetään siis joulukuun puolivälissä. Joopa joo.
----
Tänään aloitan koirankouluttajana pentukurssilla. Se on kivaa. Periaatteessa opettajan työtä vapaa-ajalla, mutta kohdeyleisö on mitä todennäköisimmin erittäin motivoitunut ilman, että minä tanssin ripaskaa, heittelen palavia tikareita ja laulan kissanpolkkaa. Olen erittäin innostunut tästä pestistä. Kuuden viikon ajan yritän saada pikkupennut oppimaan leikkimistä, rauhoittumista, istumista ja kontaktin pitoa. Kivaa kivaa kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti