Kohtalo teki kuten arvasin. Kun pelkäsin etukäteen, ei jälkikäteen ollutkaan mitään pelättävää. Äitin luut ovat puhtaat.
Ensin en tuntenut mitään.
Sitten alkoi kuristaa kurkkua.
Sen jälkeen mieleen tuli, että iskä valehtelee. Että jotain on kuitenkin, mutta minulle vain ei kerrota.
Sitten kyynelet valuivat silmistäni, mutta en osannut sanoa, miltä tuntui. Helpotukselta? Surulta? Ilolta? En tiedä.
Ja aika pian tuli sekin ajatus, että tätä tämä tulee olemaan ehkä jatkossakin. Pessimismi lyö leimansa melkein kaikkeen tämän asian suhteen.
Nyt väsyttää. Väsyttää aivan mielettömästi. Mutta haluan päästä irrottelemaan koiran kanssa tokoilun merkeissä, joten jaksettava on. Nukun sitten joskus.
(Oikeasti olen niin onnellinen, että kävin mielessäni kaikki tutut läpi, kenelle voisin tätä iloita. En keksinyt ketään. Ei kukaan perheen ulkopuolelta näe tätä tästä näkövinkkelistä. Muille tämä on heidän elämäänsä suoranaisesti liittymätön irtonainen asia oman reviirin ulottumattomissa. He sanoisivat, että "voi kuinka kiva ja onpa ihanaa mahtoi helpottaa mites töissä menee kohta teillä on kesäloma onko kesälomasuunnitelmia?" Ja koko asia menettäisi arvonsa. Niinpä en iloinnut kenellekään muulle kuin että M:lle pistin viestin "Äiti on kunnossa.")
Ensin en tuntenut mitään.
Sitten alkoi kuristaa kurkkua.
Sen jälkeen mieleen tuli, että iskä valehtelee. Että jotain on kuitenkin, mutta minulle vain ei kerrota.
Sitten kyynelet valuivat silmistäni, mutta en osannut sanoa, miltä tuntui. Helpotukselta? Surulta? Ilolta? En tiedä.
Ja aika pian tuli sekin ajatus, että tätä tämä tulee olemaan ehkä jatkossakin. Pessimismi lyö leimansa melkein kaikkeen tämän asian suhteen.
Nyt väsyttää. Väsyttää aivan mielettömästi. Mutta haluan päästä irrottelemaan koiran kanssa tokoilun merkeissä, joten jaksettava on. Nukun sitten joskus.
(Oikeasti olen niin onnellinen, että kävin mielessäni kaikki tutut läpi, kenelle voisin tätä iloita. En keksinyt ketään. Ei kukaan perheen ulkopuolelta näe tätä tästä näkövinkkelistä. Muille tämä on heidän elämäänsä suoranaisesti liittymätön irtonainen asia oman reviirin ulottumattomissa. He sanoisivat, että "voi kuinka kiva ja onpa ihanaa mahtoi helpottaa mites töissä menee kohta teillä on kesäloma onko kesälomasuunnitelmia?" Ja koko asia menettäisi arvonsa. Niinpä en iloinnut kenellekään muulle kuin että M:lle pistin viestin "Äiti on kunnossa.")
3 kommenttia:
Voi, miten hieno juttu!!! Varmaan sanoinkuvaamaton, en voi kuin vain kuvitella! Voi, kuinka toivon, että täälläkin olisi jossain vaiheessa samanlainen tilanne, ettei tarvitsisi pelätä koko ajan.
Onneksi olkoon hurjasti. Omalla äidilläni rintasyöpä on levinnyt luustoon muutamia vuosia sitten. Luusyöpä on totisesti raivostuttava ja äärimmäisen kivulias. Toistaiseksi äiti kyennyt liikkumaan omin voimin, mutta syöpä on edennyt ja pelottaa, että pian edessä on pyörätuoli. Pelko on joka päiväistä, alituisia kokeita, odottelua. Välillä on hyvin vaikeaa pitää itsensä kasassa. Toisinaan on vain pakko pistää juoksuksi ja mennä vessaan itkemään. Voimia.
Ai niin, jos kaipaat joskus vertaistukea niin minulle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen jtanhua80@gmail.com
En ole hullu kirvesmurhaaja. Miten minä käsittelen tätä tuskaa? Typerästi. Tissuttelen viskiä, että minun ei tarvitsisi kohdata sitä kamalaa peikkoa tänäänkin.
Lähetä kommentti